Kevätjuhlat sulkevat koulujen ovet ja avaavat kesän. Jokaisesta vuodesta jää jälkiä, pettymyksia ja iloja. Todistus ei kerro kaikkea, sillä se on tilannearvio kuluneen vuoden töistä ja touhuista. Toisissa olosuhteissa voisi olla ihan erilainen tulos.

Oppivelvollisuus on kuitenkin merkittävää aikaa elämässä eikä siitä kukaan halua luopua, vaikka vitsaileekin toiveajasta, jolloin ei tarvitsisi aamulla nousta ja lähteä kouluun.

Jo ennen kuin Suomi itsenäistyi, luku- ja kirjoitustaitoa pidettiin suuressa arvossa, sillä se antoi kaikille mahdollisuuden tasavertaiseen aikuisuuteen ja pärjäämiseen. Alettiin panostaa kyläkouluihin.

Opettaja oli tietopankki ja nautti suurta kunnioitusta, koska opettajan velvollisuuksiin myös kuului opastaa ihmisiä arkielämän tavoissa ja taidoissa, jopa maanvieljelyssä ja karjanhoidossa.

Minäkin olen opiskeluaikana istuttanut metsää, harventanut porkkanoita, kitkenut rikkaruohoja kukkapenkeistä ja hoitanut jopa lehmiä.

Opastuksen lisäksi kansakoululaki velvoitti opettajan puuttumaan rikkomuksiin, jos niitä näki vaikka kouluajan ulkopuolella, mutta opettajan virheistä ja omaleimaisuudesta kylällä vain kuiskuteltiin.

Peruskoulun myötä opettaja vapautui vahtaajan tehtävästä sekä opettaja-asuntolasta puutarhoineen. Samoihin aikoihin feministit ja taistolaiset julistivat tasa-arvoa ja yksilövapautta. Perinteisen kasvatuksen rinnalle nousi uusia kasvatussuuntia mm. Summerhillin mukainen vapaa kasvatus.

Kaikista muutoksista huolimatta osa opettajista vielä istuttaa oppilaita suu supussa pulpeteissaan ja määrää, mitä ja miten opitaan. Osa kehittelee jatkuvasti uusia oppimismenetelmiä. Ei anneta numeroita, ei käytetä kirjoja, hankitaan sohvia ja pöytiä, ja mikäli uutisiin on uskomista, niin kohta seisotaan oppitunneilla ja liikutaan joka päivä.

Siellä täällä tehdään kokeiluja myös viihtyvyyden toivossa. Etsitään tietoisuutta, kuka minä olen ja mitä tunnen. Harjoitellaan kohtaamisia ja tuntemuksia vaikka syömällä suklaata.

Välillä tulee mieleen, että koko koululaitos on sikin sokin, mutta myllerrys vain jatkuu.

Kouluilla on omat opetussuunnitelmat ja omavalintaiset oppikirjat, opettajilla omat vahvuudet, joten käytännössä samassakin kaupungissa on niin monenlaista opetusta kuin on opettajia.

Jotain on pahasti vinksallaan, koska koulu ei monellekaan maistu. Iskee masennus tai kiusataan. Osa lohduttautuu päihteillä. Paha olo voi olla peräisin koulusta, mutta myös koulun ulkopuolisesta elämästä. Se nimittäin vaikuttaa vahvemmin kuin koulu konsanaan, myös taitoon elää toisten kanssa. Iso lisähaaste kouluille ja kodeille.

Taidetaan tarvita vielä iso mullistus, jotta koulusta jäisin niin pienille kuin isoillekin oppilaille hyvät elämäneväät ja iloinen mieli niin kesäksi kuin koko elämäksi. Sillä olisi kyllä kansantaloudellista merkitystäkin.

Mukavaa kesäaikaa itse kullekin!

Marita Hauhia

Kirjoittaja on kotkalainen kirjailija ja Rock´n blues -talkoolainen, jolla on vankka opetus- ja haminalaistausta.