Poliisi Portimo (Raimo Kaistala) oli ainoa kyläläinen, joka yritti pitää Gunnar Huttusen (Olle Tepponen) puolta. (Kuva:  Tommi Mattila)

Tarina lienee useimmille tuttu. Gunnar Huttunen (erinomainen Olle Tepponen) on pienen Suukosken mylläri, jolla on yksi kummallisuus: hän tykkää ulvoskella silloin tällöin. Muut kylän asukkaat pitävät miestä hulluna ja haluaisivat hänet hoitoon. Sydämentykytyksiä saa myllärissä aikaan paikkakunnalle saapuva kerhoneuvoja Sanelma Käyrämö (Marianne Hagman). Seurauksena on tapahtumasarja, jossa yhteenottavat Huttunen ja enemmän ja vähemmän persoonalliset asukkaat.

Paasilinnan teksti asettautuu pienen ihmisen puolelle kaikkea byrokraattista pelleilyä vastaan. Kirjailijan tyyliin se tarkastelee tapahtumia pilke silmäkulmassa välillä humoristisesti ja välillä niin, ettei tiedä itkeäkö vai nauraako. Paasilinnan teksti on ajatonta ja Haminan teatteri on tehnyt siitä vallan erinomaisen tulkinnan.

Teatterilaiset ovat todellakin puhaltaneet yhteen hiileen. Näytelmässä on tuskin heikkoa lenkkiä, vaan on vain pienimpiä ja isompia rooleja. Yhtä kaikki, katsojat käytännössä unohtavat, että kyseessä on harrastelijateatterin esitys. Tiedän, että on jonkun verran ihmisiä, jotka eivät lähde kesäteatteriin, jos kyseessä on harrastelijateatterin esitys. Harmillista heidän kannaltaan, sillä nyt on kyseessä aivan ammattilaisteatterin veroinen esitys.

Olle Tepponen nimiroolissaan on energinen, tunteellinen, herkkä ja hänen tulkintansa todella koskettaa katsojaa. Marianne Hagman hänen ihastuksen kohteenaan jää hiukan Tepposesta, mutta yhdessä he muodostavat oikein hyvän lemmenparin, jolle toivoo vain pelkkää hyvää.

Raimo Kaistala poliisi Portimona on kyläläisten joukossa eräänlainen järjen ääni, joka vaivihkaa pyrkii pitämään rakastavaisten puolia. Hän muuten esitti mylläriä vuoden 1989 tulkinnassa Haminassa. Vankkaa työtä Haminan teatterin Grand Old Manilta! Muita erityisen hyviä suorituksia tarjoavat Juha-Pekka Putkonen lääkäri Ervisenä ja Jan Mykkänen postiljooni Piittisjärvenä. Mykkäsen suoritus vallan riemastuttaa, vaikka periaatteessa onkin klisee (juoppo).

Kotkasta lainattu ohjaaja Pia Lunkka tuntuu olevan nykyään käsittämättömän vahvassa luomisvireessä. Hänen edellinen ohjauksensa oli Kotkan Nuorisoteatterille tehty Pertsa ja Kilu, esitys, joka oli omalta osaltaan tuomassa Nuorisoteatterille tämän vuoden Kotka-palkintoa. Nyt hän on sisäistänyt Paasilinnan tekstin täydellisesti ja tehnyt syvästi inhimillisen ja tunteisiin käyvän näytelmän, joka on Haminan Teatterin suuria taiteellisia voittoja vähään aikaan.

Uusi esityspaikka, Hämeenlinnan bastioni, on erinomainen kesäteatteripaikka, jota on hyödynnetty vallan tyylikkäästi. Bastionin vallit eivät jää vain koristeeksi, vaan nekin ovat hyötykäytössä.

Esityksiä on Hämeenlinnan bastionissa aina 14.8. saakka.