Kun kesäisiä päiviä on ollut niukasti, harvoista poutapäivistä on osattava silloin myös nauttia. Koulujen alkaminen on kuitenkin kiistaton merkki kesän päättymisen lähestymisestä. Kesän, joka monien mielestä ei koskaan oikein alkanutkaan.

Kulunut kesä on ollut ilmoiltaan kovin mollivoittoinen. Lämmintä kesäpäivää on seurannut sadepäivä tai kaksi. Useamman päivän poutajaksot ovat olleet valitettavan harvinaisia. Kaakkois-Suomen lämpötilat laahaavatkin pari astetta pitkäaikaiskeskiarvojen alapuolella.

Kun muistelee kaunista ja helteistä kesää, kannattaa turvata tilastotietoihin. Kesä 2010 oli Kymenlaaksossa aikoihin yksi lämpimimmistä, sillä täällä kirjattiin tuolloin peräti 48 hellepäivää. Siis päivää, jolloin lämpömittari kiipesi yli 25 asteen. Myös 2014 saatiin nauttia lämpimistä, kun hellepäivien määrä oli 43. Pisimmällä hellejaksolla oli tuolloin mittaa ennätykselliset 26 päivää.

Kesällä 2015 sukellettiin syvälle, eikä kuluva kesäkään paljon lupaa. Pari vuotta sitten heinäkuu tarjoili kymenlaaksolaisille vaatimattomat kolme hellepäivää, mutta elo-syyskuu korjasi hieman tilannetta 15 hellepäivällään.

Sateisella säällä on suosijansa. Luonto rehottaa ja pellot kasvavat, kun luonnon kastelumenetelmät toimivat. Luonnossa liikkujat tietävät, että kostea kesä lupaa lähes poikkeuksetta myös hyvää marja- ja sienisatoa.

Tuota superruokaa on tarjolla luonnossa 500 miljoonan kilon verran eli liki 100 kiloa jokaista suomalaista kohden. Puolukka- ja mustikkasadosta poimitaan kuitenkin vain enintään 5 %, loppu jää metsän eläinten tärkeäksi ravinnoksi.

Jorma Haapamäki

Päätoimittaja