Jani Suvivuolla on käsissään ensimmäinen itse valmistettu hopeapikari. Siinä on pronssivaluvarsi ja upeat hopealankakoristeet. – Pikarin tekoon meni kolmen viikon täydet työtunnit, Jani kertoo.

 

– Solki on vähintään 1 200 vuotta vanha, ehkä jopa pronssikautinen, Suvivuo arvelee kuulemansa perusteella.

– Korun muotokieli kertoo että tämä voisi olla naisen viittasolki.

Lelunjoen solki on klassinen ja pelkistetty, kaunis esine. Se sopii esim. muinaispukuun mutta yhtä hyvin koristamaan sopivaa modernia asua.

Arkeologisten löytöjen perusteella valmistettujen korujen lisäksi Jani Suvivuo suunnittelee myös itse koruja ja käyttöesineitä: astioita, aterimia, puukkoja, jopa miekkoja.

– Metalli on materiaalina miltei ikuista, esineitä siitä valmistetaan ajan kanssa. Tykkään erilaisten metallien luonteesta ja ominaisuuksista. Esimerkiksi hiiliteräs sopii puukkoon tai miekkaan ruostumatonta terästä paremmin, vaikka se huoltamattomana ruostuukin.

Jani käyttää perinteisiä käsityömenetelmiä, esimerkiksi hopea-astioita hän tekee pakottamalla.

– Kaivertaminen jalometallikoruihin tai puukon teriin erilaisilla tuurnilla on myös aina kiehtonut minua.

– Historia ja entisajan käsityöläisammatit ovat kiinnostavia. Silloin ei ollut kovin kummoisia laitteita, mutta tekijät olivat sitäkin taitavampia. Luultavasti menneen ajan ihmisen elämä ei ollut niin hektistä kuin nykyään ja vallalla oli erilainen aikakäsitys.

Keskiajalla kuninkaallisille saatettiin valmistaa yhtä ainutta korua vaikkapa vuoden.

Jani ihailee esim. etruskien, kelttien ja viikinkien käsityöläisten taituruutta, sekä näiden kulttuurien valmistamien esineiden valmistustekniikoita ja kauneutta.

– Pidän siitä, että käyttöä varten tehdyissä esineissä kauneus ja käytännöllisyys yhdistyvät ja niihin jää tekijän oma kädenjälki. Korut taas kertovat käyttäjänsä statuksesta, ja uniikit korut ovatkin hieno tapa ilmaista itseään muille.

Samalla hän hieman kritisoi nykyajan korutaidetta, joka on usein liiankin pelkistettyä, jolloin luovuus ja tekninen taituruus jäävät menneen ajan mestareiden varjoon.

– Halpa ja yksinkertainen myy. Nykyään on käytössä esim. tietokoneohjattuja jyrsijöitä ja muita sähköisiä laitteita, jotka helpottavat ja nopeuttavat valmistusprosessia merkittävästi.

– Todellinen käsityötaiteiden esteetikko huomaa silti nopeasti eron tehtaissa koneellisesti valmistettujen sarjamallien ja oikean käsityön välillä. Mitä uniikimpi ja harvinaisempi koru tai esimerkiksi puukko on, sitä kalliimpi. Tietysti materiaalit esimerkiksi usein käyttämäni hopeakoristeet puukoissa lisäävät esineen arvoa.

– Oma suunnittelu on saanut vaikutteita muinaiskorujen ja historiallisten metalliesineiden maailmasta. Myös uudemmista tyylisuunnista art deco ja jugend edustavat sellaista muotokieltä, joka puhuttelee ja laittaa tarkastelemaan erilaisia korunvalmistustekniikoita.

Perustan korusepän työlle Jani on saanut ammattikoulun artesaanilinjalta Kouvolasta. Tulevan talven aikana on tarkoitus perustaa toiminimi ja aloittaa oma yritystoiminta.

– Ammattitaitoon ja näkemyksen kehittymiseen ovat vaikuttaneet KSAON mainiot opettajat, sekä kultaseppä Ulla Seppälä Kotkasta, jonka kanssa sain työskennellä opintojen harjoittelujaksolla, sekä yhteistyökumppanini, pajamestari Jorma Soukka, jolla on yli 30 vuoden kokemus kaikenlaisesta metallin työstämisestä aseista ja koruista putkiin.

Metallin työstäminen perinteisin menetelmin on aikaavievää ja tarkkuutta vaativaa, muttei fyysisesti niin raskasta kuin voisi luulla.

– Aina pitää ajatella, mitä vasaran iskulla halutaan saada aikaiseksi, ennenkuin lyödään, työvaiheittain ja rauhassa. Metallin takominen on pikemminkin tekniikkalaji, vähän niinkuin rumpujen soitto.

Vertaus musiikkiin tulee luonnostaan, sillä vapaa-aikanaan seppä Suvivuo soittaa rumpuja mm. jazz-bändi The White Tarzans’issa sekä surffia ja rautalankaa soittavassa Lost Fictionissa.

  • Slider image

Korusepän työn jälki on kaunista.

  • Slider image