Haminan talousalueen uutislehti

Rantakuntoon

Yleensä tähän aikaan vuodesta lehdet pursuavat artikkeleita, joissa neuvotaan miten vartalo saadaan niin sanotusti rantakuntoon. Kun olemme siirtyneet ilmastonmuutosaikaan, jossa sataa, paistaa, hiostaa ja paleltaa noin kolmen/neljän viikon jaksoin ja pakkasjakso osui juuri nyt, niin rantakuntokirjoittelu lienee siirtynyt noin kuukaudella tuonnemmaksi ja ehdin sen siksi nyt ensimmäisenä aloittamaan.

Koin jonkin aikaa ennen kirjoittamaan ryhtymistäni niin sanotun ahaa-elämyksen, joka ei johtunut varsinaisesta rantakuntotarpeesta, vaan tarpeesta leikata varpaankynteni. Havaitsin tukevoituneeni ja tulleeni kömpelöksi, joka vaikeutti ja lähes esti tuon tarpeellisen toiminnon. Kuten eräs suuri johtajamme joskus totesi ”Tars tehrä jottain!” Ajatukseni ja toimintatarpeeni on siis hyvin käytännön- ja elämänläheinen, eikä niinkään esteettinen.

Mainitsemani lehtiartikkelit yleensä ja ilmeisesti aina korostavat liikunnan merkitystä laihtumiseen. Henkilökohtaisen esimerkkini tilanteessa liikunnalla ilmeisesti olisi vaikutusta kömpelyyden poistoon, mutta itselläni tekemien empiiristen tutkimusten tuloksena voin todeta, että painonhallintaan sillä ei ole ainakaan toivottua vaikutusta.

Kymmeniä vuosia sitten yritettyäni olla pitkän tupakointijakson jälkeen enää aloittamatta tupakointia päätin ryhtyä syömään ravintoterapeuttien opettamalla tavalla ja harrastamaan liikuntaa. Söin aamupalan ja lounaan, sekä kävelin noin 6 kilometriä joka ilta. Kuinka ollakaan, niin aiemmin pitkään 80 kilon tienoilla ollut massani olikin vuoden kuluttua kiloa vailla senttaali.

Eräiden onnellisten havaintojen ja sattumusten kautta muutin ruokailuni proteiini- ja iltapainotteiseksi sekä lopetin ruokahalua lisäävän ulkoliikunnan. Niinpä massani oli vuoden kuluttua 75 kiloa.

Nyt harrastan vaikeaa lajia; tulevaisuuden ennustamista väittäessäni kohta keväällä ilmestyvien lehtikirjoitusten neuvovan aivan päinvastaista laihdutukseen. Tärkein tuossa ihmiskokeessani on kuitenkin ennallaan, eli en ole aloittanut toistaiseksi tupakointia sitä aiemmin parikymmentä vuotta säännöllisesti harrastettuani.

Nyt tarkoitukseni ja tavoitteeni on mahtua vaatteisiini ja mahdollisesti hoitaa terveyttäni. Se kokemukseni mukaisesti edellyttää aiemmasta lipsuneiden ruokailutottumusten muuttamista sisällöltään pois hiilihydraateista ja ajallisesti painottamiseen iltaan. Onneksi lääketiede on kehittynyt ja aiempi vanhuuden sokeritauti on muutettu aikuisiän diabetekseksi tai kakkostyypin diabetekseksi, jollaisen kurissa pysymiseen myös hiilihydraatittomuus; siis suomeksi sokerittomuus auttaa.

Kokemaani kömpelyyteen todennäköisesti auttaisi jonkinmoinen jumppa, jossa ei tarvita mitään muodikkaita välineitä ja saleja. Olen joskus kokeillut aivan eteisen lattialla suoritettuna jalkakyykkyä, sekä selkä- ja vatsalihasharjoituksia. Sellaisella saavuttaa hyviä tuloksia, mutta jälleen kokemuksesta voin kertoa yleensä laiskuuden voittavan juuri havaittavia tuloksia saavuttaessaan. Pitänee kuitenkin jälleen yrittää, eli kaikki on taas vain aloittamista vailla valmista.

Alussa mainittua rantakuntoa en ilmeisesti tarvitse. Useita vuosia sitten kävin Haminan uimarannalla ottamassa aurinkoa sen tuntuessa siihen asti mukavalle, kunnes vesiskootterit ryhtyivät kilvan päristelemään ja valkopaskohanhet valloittivat rantanurmikon. Nyt olen sieltä pysytellyt poissa ja pysyttelen vastakin kunnes ehkä saadaan ranta kuntoon.

Kepeää kevättä kaikille!

Jaa kirjoitus somessa

Lähetä tai printtaa kirjoitus

Previous slide
Next slide

Lue myös