Kirjoitan tätä ensimmäisenä pääsiäispäivänä, joka on myös aprillipäivä enkä sanomalehden ollessa ilmestymättä voi etsiä aprillipilaa. Ei siis ole tietoa, mikä se olisi ollut.

Kahden hengen taloudessamme on tapana, että aikaisin herännyt rouva lukee lehden merkiten huulipunalla minulle luettavaksi ehdottamansa jutut. Viime aikoina on ollut merkintöjä tekstaripalstalla valituksista ja moitteista huonosta tiedottamisesta satamassa sattuneessa kemikaalihässäkässä.

Olen antanut kertoa itselleni asiantuntijatietona, että tapauksessa ei ollut hajuhaittaa suurempaa vaaraa. Ehkä tiedottamisessa tapahtui onnellinen vahinko ja turhaa paniikkia ei aiheutettu. Joitakin aikoja sitten kaikkialla maassamme (esimerkiksi Kotkassa) oli puunjalostusteollisuutta pöllyttämässä monen sävyisiä hajuja ja pölyjä kauaskin ympäristöön ilman mitään varoituksia. Raha haisee, oli yleisin toteamus. Vanhojen yhä pätevien sanontojen mukaan rapatessa roiskuu ja tekevälle sattuu.

Olemme tottuneet luottamaan kirjoitetun ja radioaalloilla liikkuvan tiedon oikeellisuuteen tuota mainitsemaani aprillipilan poikkeusta lukuun ottamatta. Viime aikoina tiedon ja ”tiedon” määrä ja jakelukanavat ovat lisääntyneet valtavasti oikeellisuuden muuttuessa samaan tahtiin kyseenalaiseksi.

Nykyään vankat luulot ja asenteet jaetaan internetin ihmeellisessä maailmassa eri kanavien ja yhteisöjen välityksellä lehdistön ja julkisen sähköisen viestinnänkin tarttuessa vale- tai liioiteltuja uutisia toistamaan. Hyvin vähän tai ei ollenkaan suodattaen ja asettaen kyseenalaiseksi ja oikeisiin mittasuhteisiin saamaamme tietoa ylireagoimme siihen ja ehkä vielä suurennellen jatkamme viestiketjua. Tieto luo tuskaa tiedon saajille ja valitettavasti joskus tiedon saajien joukkokäyttäytymisen kautta myös jopa vahingoittavasti.

Olen aina ihaillen inhonnut konsulenttien markkinoimia uusiosanoja, kuten esimerkiksi tuulivoimapuisto, haasteellinen, asiakas ja tähän juttuuni liittyen sosiaalinen media.

Eihän kukaan voi olla ajattelematta myönteisesti käsitettä puisto, vaikka tuulimyllyjen tieltä kaikki puut kaadettaisiinkin, ja onhan mukava heittää pois kaikki vaikeudet, ongelmat ja on jopa mahdoton puhuen haasteista, joita oikeasti on oikeuslaitoksessa.

Asiakas on aina oikeassa ja siksi lääkäriltä asiakas vaatii itselleen ja lapsilleen haluamaansa haitallistakin lääkitystä, jota asiakkaalle tietenkin pitää antaa. Onneksi kuulemma poliisilla asiakas ei aina ole oikeassa, sillä siinä on pamppu.

Sosiaalinen media luo sanana myönteistä ihmisläheistä mielikuvaa viestintäkentästä, jossa tosiasiallisesti käyttäydytään mahdollisimman epäsosiaalisesti jakaen loukkaavaa, kummallista, turhaa ja väärää tietoa. Käyttämäni ja mielestäni oikeampi termi on epäsosiaalinen media, mutta se on sanana turhan pitkä ja konsulenttikieli on tässä, kuten muussakin omaksuttu ja otettu käyttöön kritiikittömästi.

Onneksi ennen vanhuusikääni ei ollut levitettynä hysteerisiä kampanjoita ja sain tehdä ja myös olla kohteena toiminnassa, josta nykyään käytetään nimeä seksuaalinen tai joku muu häirintä. Sain lapsena olla lapsi ja vaikka istua isän sylissä sekä aikuistuttuani katsella naisia ja olla katseltavana kenenkään tuntematta asiasta tuskaa, vaan siitä joskus jopa kosketuksenakin nauttien.

Ehkäpä kaipaamassani aprillijutussa olisi kehotettu ihmisiä menemään Kokkokallion väestösuojaan vääntämään muttereita, kun suurlipputangon anturien pultit työnnetään läpi kallion porattuihin reikiin ja tanko pystytetään. Kun en ole mukana epäsosiaalisessa mediassa, en voi jakaa tätä tietoa ja totuutta siellä.

Kolumnin julkaisemista edeltävällä viikolla vuosikymmenen vanhentuneena, vaan en yhtään viisastuneena, toivotan lukijoille kepeää kevättä!

Juhani Leinonen

Soittajavanhus, humpuukin yleismies.