Hannu ja Toni Tuomala tuntevat läpikotaisin vaatimattomalta näyttävän mareografin ja sen mittaustekniikan.

Haminan aseman ensimmäinen hoitaja oli satamakapteeni M. Mälkiä. Vain neljä vuotta aseman perustamisen jälkeen hoitajana aloitti  Werner Tuomala ja vuodesta 1961 Hannu Tuomala jatkoi isänsä työtä. Nykyinen mareografinhoitaja Toni Tuomala jatkaa isiensä perintöä jo kolmannessa polvessa.

Vaikka rekisteröintitekniikka on automatisoitu, mittaustekniikka on edelleen sama. Toni Tuomala kertoi, että vielä isän aikaan rekisteröintilaitteet piirsivät paperirullalle käyrää vedenkorkeudesta. Kerran kuussa paperit lähetettiin Helsinkiin. Nykyään tieto vedenkorkeudesta välittyy Ilmatieteen laitokselle reaaliajassa, minuutin välein.

Merenpinnan korkeutta mitataan mareografirakennuksen sisällä olevassa syvässä kaivossa, josta lähtee putki mereen. Putken tarkoituksena on poistaa aallokon vaikutus vedenpinnan korkeuteen. Mittauskaivossa kelluva uimuri nousee ja laskee vedenpinnan muutosten mukana. Uimurin liike välittyy vastapainoon yhdistetyn reikänauhavaijerin ja kooderin kautta rekisteröintilaitteelle.

Mareografi vaaitaan kerran vuodessa kiintopisteeseen mittaustarkkuuden varmistamiseksi. Lisäksi Toni Tuomala tekee joka viikko kontrollimittauksen.

Haminassa merivesi nousi huippulukemiin tammikuussa 2005. Maksimiarvoa ei välttämättä olisi saatu tallennettua ellei Hannu Tuomala olisi neuvokkaasti kahlannut asemalle ja nostanut kantta pois kaivon päältä, että uimurit pääsivät nousemaan. Meriveden korkeus oli tuolloin +197 senttiä.

Pitkin Suomen rannikkoa on neljätoista mareografia, joista vanhin on Hankoon  vuonna 1887 perustettu asema. Helsingissä mittaukset alkoivat 1904, Raumalla 1933 ja Porvoon Emäsalossa vasta 2014. Kaikki muut asemat on perustettu 1920-luvulla.

  • Slider image

Ilmatieteen laitoksen tekninen asiantuntija Pertti Jämsén selvitti, miten mittaustekniikka toimii.

  • Slider image