Sibeliusmonumentti hallitsee näkymää Hietaniemen hautausmaalla. (Kuva: Otso Pietinen)

Haminassa Galleria Ruutikellariin pystytettävä näyttely Inhokista ikoniksi kertoo kuvin, sanoin ja esinein teoksen kuusi vuotta kestäneestä, monin tavoin haastavasta syntyprosessista.

Näyttelyyn voi tutustua 29.8. – 23.9. aikana. Tietokirjailija Markku Pietisen yleisöluento Eila Hiltunen ja Hamina pidetään näyttelyn avauspäivänä keskiviikkona 29.8. klo 15 Haminan kirjaston Kaspersalissa.

Ensimmäiseen monumenttikilpailuun 1961 tuli 150 ehdotusta, valtaosin perinteistä esittävää taidetta. Professori L.A.Puntilan johtamalla palkintolautakunnalla oli suuria vaikeuksia päästä ratkaisuun.

Voittaja löytyi, mutta yksikään palkituista ehdotuksista ei kelvannut sellaisenaan toteutettavaksi. Seuraavana vuonna järjestettiinkin uusintakilpailu kuuden palkitun kuvanveistäjän kesken. Sen voitti Eila Hiltunen putki-konstruktiollaan Passio Musicae. Sen edeltäjä Credo oli kelpuutettu ensimmäisellä kierroksella palkittujen joukkoon ylimääräisenä kuudentena ehdotuksena.

Haminalaissyntyinen Eila Hiltunen oli tuolloin 39-vuotias modernin kuvanveiston uranuurtaja, joka oli ensimmäisenä kuvanveistäjänä Suomessa omaksunut hitsauksen työtekniikakseen.

Palkintolautakunnan asiantuntijajäsenet kannattivat Hiltusen teosta yksimielisesti, mutta Sibelius-Seuran johdossa oli vastakkaisiakin mielipiteitä. Suuri yleisö piti abstraktia muistomerkkiä kansallissäveltäjälle pyhäinhäväistyksenä ja jotkut jopa vaativat joko uusintakilpailua, teoksen tilaamista suoraan akateemikko Wäinö Aaltoselta tai koko hankkeen perumista.

Lopullinen tilaus tehtiin vasta kesällä 1963, kun Eila Hiltunen oli lisännyt teokseensa uutena vaatimuksena esitetyn Sibeliuksen kasvokuvan.

Sibelius-monumenttia tehtiin seuraavina vuosina korkeassa, karussa parakissa Helsingin Lauttasaaressa, jonne Eila Hiltunen pestasi apulaisekseen 21-vuotiaan hitsarin Emil Kukkosen. Lähes 600 putkesta koostuva, yli 20 tonnia painava veistos valmistui hitaana käsityönä näiden kahden ihmisen voimin.

Monumentti muodostuu 14 elementistä, jotka hitsattiin yhteen kesällä 1967 veistoksen sijoituspaikassa Sibeliuksen puistossa, Helsingin Taka-Töölössä.

Juhlalliset vihkiäiset pidettiin 7.9.1967 ja tasavallan presidentti ja rouva Kekkonen juhlistivat tilaisuutta läsnäolollaan. Eila Hiltuselle hetki merkitsi vuosien uurastuksen päättymistä ja suurta taiteellista voittoa, vaikka hän vihkimistilaisuudessa itkikin kuin lapsensa juuri menettänyt äiti.

Näyttelyn valokuvat ovat pääosin Eila Hiltusen puolison valokuvaaja Otso Pietisen ottamia. Näyttelyn käsikirjoittaja, tietokirjailija Markku Pietinen on heidän poikansa.

Eila Hiltunen ja Hamina

Eila Vilhelmina Hiltunen syntyi Sortavalassa 22.11.1922.  Hänen isänsä, aseteknikko Usko Hiltunen oli varttunut Haminassa yhtenä sahanasettaja Petter August Hiltusen kahdeksasta lapsesta. Suvulla oli Haminan Alakaupungissa kaksi puutaloa ja syksyllä 1923 perhe palasikin Haminaan, jonne Usko perusti autoliikkeen ja vietti näyttävää elämää.

Vuoden 1929 talouslama ajoi hänet kuitenkin vararikkoon ja sen seurauksena perheen koko omaisuus menetettiin. Perhe joutui jättämään Haminan ja päätyi monien vaiheiden jälkeen Helsinkiin.

Eila Hiltunen piti itseään kuitenkin haminalaisena ja Haminan aikaa elämänsä onnellisimpana. Hän ihaili kaupungin asemakaavaa ja sotilasarkkitehtuuria. Vielä 1950-luvulla hän kävi kaupungissa vuosittain, mutta luovuttuaan osuudestaan suvun yhteiseen Virolahden-huvilaan käynnit harvenivat.

Kirjassaan Ihmisen ääni (1979) Eila Hiltunen mainitsee lapsuudenkaupunkinsa Haminan historiallisten paikkojen, vallien ja raunioiden olleen jo aivan pienestä tytöstä hänen taiteellisen innoituksensa lähteenä.

Haminan esityksen järjestävät Sibelius-Seura ry ja Haminan kaupungin kulttuuripalvelut. Näyttelyn käsikirjoitus on Markku Pietisen, suunnittelu Severi Blomstedtin ja tekninen toteutus Hannu Hellmanin.

  • Slider image

Eila Hiltunen hitsaa. (Kuva: Otso Pietinen)

  • Slider image