Ammattiyhdistysliikkeen masinoimat poliittiset lakot hämmentävät Suomen työmarkkinoita. Poliittisessa lakossa eivät ole napit vastakkain työnantajat ja työntekijät, vaan työntekijöiden ja heidän ammattiliittojensa uhon kohteena on poliittinen hallitus.

Työnantajille ja yrittäjille poliittisessa lakossa jää vain kärsijän rooli. Asetelman epäoikeudenmukaisuus on ilmeinen.

Rajoitetusti poliittisia lakkoja voi järjestää mm. Ruotsissa, mutta kokonaan kiellettyjä ne ovat esimerkiksi Saksassa, Iso-Britanniassa, Hollannissa, Espanjassa ja Kreikassa.

Monilla työpaikoilla on käyty vakavia keskusteluja siitä, onko kaikkien pakko olla mukana poliittisessa mielenilmauksessa, lakossa! Ei ole, vallankaan heidän, jotka eivät edes ole ammattiliiton jäseniä.

Rikkuriksi lähteminen voi kuitenkin olla työntekijälle selkäsaunaakin pahempi juttu. Kollegojen ja työpaikan luottamusväen painostus voi olla pahempaa kuin koulukiusaaminen eikä painostus jää vain lakkopäiviin.

Ammattiyhdistysliike on ulkoparlamentaarinen voima, joka ei kainostele vallankäyttöään. Tällä kerralla poliittisen lakon taustalla ovat myös keväällä edessäolevat eduskuntavaalit. Ay-liikkeen masinoinnin seurauksena vasemmistopuolueet ovat saaneet kannatusgallupeissa ansiotonta nostetta tekemättä itse yhtään mitään. Puolueiden jatkona toimiva ay-liike on hoitanut likaisen työn.

Elinkeinoelämä kärsii, yritykset kärsivät, koko Suomi kärsii. Tässäkin piinassa on kuitenkin oma perälautansa. Vaaleihin on aikaa puoli vuotta ja asetelmat ehtivät vielä keikahtaa kokonaan uuteen asentoon.

Voittajia tässä teatterissa ei kuitenkaan ole. Sipilän hallitus on näyttänyt olevansa itse itsensä pahin vihollinen, mutta särön kilpeensä jupakasta saa taatusti myös ay-liike.

Jorma Haapamäki

Päätoimittaja