Pihattonavetan oviaukko on ollut peitettynä pelkällä pressulla, jonka alta lampaat ovat voineet kulkea sisään ja ulos.

Ilves oli päässyt pihattonavettaan pressuoven alta ja edelleen lampaitten häkkiin rautakaiteiden välistä. Säästyneet lampaat siirrettiin välittömästi sisätiloihin.

Vehkalahden-Haminan riistanhoitoyhdistyksen suurpetoyhdyshenkilö Seppo Kallio sanoo, että niin ilveksiä kuin susiakin havaitaan vähän väliä asumusten läheisyydessä myös Etelä-Kymenlaaksossa.

Aikaisemmin ilvekset eivät ole Kallion mukaan tunkeutuneet sisätiloihin tappamaan eläimiä.

– Ilvesten röyhkeys on lisääntynyt. Mahdollista on myös, että ruokaa ei ole saatu luonnosta riittävästi. Pihattonavetassa on käynyt niin, että kun helppoa ravintoa oli saatavilla, ilves on tappanut elämiä ikäänkuin varastoon.

Paikallisella riistaväellä ja maa- ja metsätalousministeriön riistakeskuksilla ja suurpetotutkijoilla on erilaiset käsitykset paikallisesta ilveskannasta:

– Kun ilvespentue vaatii virallisen näkemyksen mukaan halkaisijaltaan 20 km:n alueen, jolla asustaa keskimäärin 4,8 ilvestä, todellinen tilanne meillä Kymenlaaksossa on toinen. Halkaisijaltaan 20 km:n alueella on meillä kolme pentuetta eli noin 15 eläintä. Nämä luvut perustuvat kiistattomiin havaintoihimme, sanoo Kallio.

– Alueemme todellinen ilveskanta voi näin ollen olla kolminkertainen riistakeskusten viralliseen arvioon nähden.

Petoyhdyshenkilö Seppo Kallio ei muista, että ilvekset olisivat lähialueilla aiemmin tunkeutuneet sisätiloihin ja tappaneet eläimiä.

– Voi olla, että niitä on tapahtunut, mutta minulle tämä on ensimmäinen kerta. Tämä kertoo ainakin siitä, että ilvesten röyhkeys on lisääntynyt. Voi myös olla, että ruokaa ei ole saatu metsästä. Tällaisilla pedoilla tilanne voi karata käsistä. Kun helppoa tapettavaa on paljon, niin ne voivat tappaa ruokaa valmiiksi varastoon.

Seppo Kallio on kirjannut susi- ja ilveshavaintoja Etelä-Kymenlaaksossa 15 vuoden ajan.

– Nykyisin kirjaan vain suurpetojemme aiheuttamia vahinkoja ja olen toki edelleen mukana riistanhoitoyhdistysten ylläpitämässä suurpeto-organisaatiossa. Siinä toimessa olen ollut aitiopaikalla näkemässä sen, kuinka suurpetojemme kanta-arviot, etenkin ilveksen kohdalla, Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja todellisen tilanteen välillä on mennyt erisuuntiin pahenevassa määrin.

– Tämä taas on aiheuttanut selvää turhaantuneisuutta ja välinpitämättömyyttä havaintojen kirjaamisen ja ilmoittamisen suhteen, joten noidankehä on valmis. Millä tavoin se saataisiin kuntoon? Kyllä kenttää pitää myös kuunnella ja uskoa, eikä vain rakennella erilaisia tilastointimalleja konttoripöytien takana. Metsästäjät ja riistakeskus eivät lupa-asialle voi nykyään enää mitään, sillä pallo tässä asiassa on Lukella ja Maa- ja metsätalousministeriöllä.

– Kotieläimet, myös kissat ja koirat, kannattaa ottaa ainakin yöksi sisälle, sillä ilveksen jälkiä on havaittu aivan asutuskeskuksien pihoissa enenevässä määrin.