Ystävän omakotitalosta paljastui kosteusvaurioita. Koska vaurio ei ollut ihan pieni ja talokin vasta hiljattain hankittu, on tiedossa luultavasti paljon ikäviä keskusteluja edellisen omistajan kanssa. Puhumattakaan sitten korjaustöistä, kun sinne saakka selvitään. ”Kannattaa tosiaan ostaa vanha talo”, huokaisi ystävä sarkastisesti.

Melkein kielsin ystävää puhumasta asiasta yhtään enempää. Vanhassa omakotitalossa asuminen on suuri haaveeni, enkä haluaisi kuulla kauhutarinoita. Unelmissani talo tarkoittaa omaa pihaa, saunaa, leivinuunia ja autotallia, eikä kostuneita eristeitä tai muutakaan ikävää. Haaveissani talossa voi tuosta vain mennä pihalle grillailemaan eikä isossa keittiössä koskaan lopu laskutila kesken. Saa pestä pyykkiä vaikka keskellä yötä ilman, että kukaan häiriintyy. Täältä kerrostalokaksiostani katsottuna omakotitaloelämä näyttää joskus suorastaan vapaudelta.

Talon omistajilla kyllä riittää tarinoita, joilla haavekuvaani yritetään murennella. Eräässä tuntemassani perheessä pohditaan parhaillaan kuumeisesti, miten saisi rahoitettua uuden katon, kun sadesäällä vesi tulee jo sisään. Toinen tuttava tilasi puolestaan kylpyhuoneremontin ja pohtii nyt, miten lapsiperhe pärjää useamman viikon ilman suihkua ja pesukonetta. Kolmannen kaverin kellarikerrokseen muutti hiiri, jota hän ei millään raaskisi häätää talvipakkaseen, vaikka ehkä pitäisi.

Saati sitten lumityöt. Ei taida olla omakotiasujaa, joka ei viime viikkoina olisi käynyt lumitöihin liittyvää keskustelua. Aura kasaa pahimmat möhkäleet juuri tähän kohtaan, naapuri työntää lumensa väärään paikkaan ja missään ei enää ole tilaa, jonne kolatut lumet saa kasattua. Katollakin pitäisi käydä lumikuormaa keventämässä. Ja koko ajan sataa vain lisää.

Kieltämättä olen ollut kovin tyytyväinen siihen, että aamuisin töihin lähtiessäni on kerrostalon piha jo ensimmäiseen kertaan aurattu. Kotiin palatessani on lumitöitä tehty lisää ja joku reipas on puhdistanut jopa autopaikkani. Illalla pihan lumikasat katoavat kuorma-auton kyydissä johonkin muualle, ja katon tilannettakin seurailee kait joku ammattilainen. Onhan tämä nyt melkoista luksusta.

Pidän myös kaikista näistä elämisen äänistä, joita kerrostalossa kuulee. Yhdessä asunnossa lauletaan, toisessa pelataan porukalla tietokonepelejä ja kolmannessa suristellaan tehosekoittimella smoothieta. Tiedän, että eräs naapuri imuroi aina sunnuntaisin aamukymmeneltä ja toinen föönaa tukkaa arkiaamuisin seitsemältä. Tulee turvallinen tunne, kun ympärillä eletään ihan tavallista elämää.

Silti tylsän hetken tullen saatan salaa selailla kuvia myynnissä olevista taloista. Mietin, millaista tuossa keittiössä olisi leipoa pullaa ja minne tuolla asettelisin kirjahyllyni. Osaisinkohan puhdistaa rännit tai rakentaa kasvihuoneen? Tietenkin osaisin, ainakin kuvitelmissani. Ja kun koko talon ostaminenkin pysyy vain haaveena, pääsee halvalla ja helpolla. Ainakin toistaiseksi se saa riittää.

Heidi Nevalainen

Kirjoittaja asuu Kotkassa, mutta tekee töitä ympäristöalalla koko Kymenlaakson alueella.