Olkoon mikä juhla-aika tahansa, niin juhlimiset ovat muuttuneet merkittävästi, päivittyneet tämän päivän elämänmenoon. Kirkon määräysvallasta ollaan siirrytty markkinavoimien ohjailuun.

Lapsuuteni pääsiäisestä muistan pitkänperjantain, joka oli pitkääkin pitempi. Ei saanut mennä kylille eikä kavereille. Radiostakaan ei ollut apua, sillä aamujumalanpalvelus ja vähäinen päiväohjelma oli suunnattu aikuisille. TV:tä ei ollut.

Pääsiäissunnuntaina värjättiin kananmunia. Ei kukaan ajatellut munien pääsiäismerkitystä eikä vesivärien myrkyllisyyttä, ei silloinkaan kun kuorista tarttui väriä valkuaiseen. Hyviltä maistuivat kirjavinakin. Mämmiäkin oli, mutta muuten ei mitään pääsiäisherkkuja, kun kyläkaupasssa ei ollut saatavilla mitään erikoista, eikä ollut varaakaan törsäillä.

Kohokohtana oli latokiikku. Kiikkuun tarvittiin maalaistalon heinälato, lankku, vahvaa narua ja isäntä tai isot pojat. Narut kiinnitettiin lankun päihin ja kattohirteen. Itse kiikku säädettiin sen verran heinien yläpuolelle, että pääsi kiipeämään kyytiin. Isot pojat tai tytöt seisoivat lankun päissä antamassa vauhtia, pienemmät istuivat lankulla.

Päässä pyöri, kun heittäydyttiin lankulta heiniin, joskus oksennuttikin. Illalla ravisteltiin ylimääräiset heinät vaatteista ennen nukkumaanmenoa. Ei ollut suihkuja, saunakin vasta seuraavana lauantaina.

Nuoruuden aikaan ärsytti suunnattomasti, kun ei ollut tansseja eikä elokuvia eikä saanut mennä kavereitten kanssa edes seurantalolle soittamaan gramafonia. Vasta toisena pääsiäispäivänä kello 18 avautuivat ravintolat ja elokuvateatterit ja pääsi linja-autolla kaupunkiin poikien perään.

Nykyisin pääsiäishoukutukset täyttävät kaupat melkein heti, kun joulusta ollaan selvitty. Tarjolla on mämmiä, lammasta, suklaamunia ja -pupuja, kulhoja, kuppeja, lautasliinoja ja pääsiäiskoristeita, härpäkkeitä moneen makuun. Kaupat pitävät ovensa auki juhlapyhinäkin, ettei vain mitään jää keneltäkään puuttumaan.

Pääsiäisestä on monelle tullut kevään suuri tapahtuma, johon liittyvät toivotut vapaapäivät koulusta tai töistä ja pyhätyölisät. Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus koskettavat enää vain pientä osaa kansaa siitäkin huolimatta, että koulun uskontotunneilla vuodesta toiseen käsitellään pääsiäiskertomuksia. Pienen oppilaan mieleen voi jäädä monta pelottavaakin kysymystä, joihin ei ehkä kukaan vastaa. Vasta aikuisena saattaa etsiä ja löytää ratkaisuja kristittynä olemiseen, kristittyjähän enemmistö kansasta vielä on.

Eletään vuotta 2019 jKr. ja Jeesuksen julistama rakastamisen käsky on ajankohtainen ja voimassa vielä tässäkin ajassa. Mutta kun katselee maamme elämää, lähimmäisen rakastaminen tuntuu olevan varsin hankalaa, oman itsenkin. Suoritusyhteiskunnassa on vaikea edes hyväksyä ne voimavarat, joita syntymässä on saanut, ja vielä vaikeampi on ymmärtää, ettei kenenkäään tarvitse olla enempää eikä vähempää kuin on. Ihmisyyden aikakausi saisi jo alkaa.

Antoisaa pääsiäisen odottelua ja juhlapyhinä suhinoitten ja suklaitten keskellä, rakkautta, lepoa ja sopuisaa eloa!

Marita Hauhia

Kirjoittaja on kotkalainen kirjailija ja Rock´n blues -talkoolainen, jolla on vankka opetus- ja haminalaistausta.