Peruskouluajoilta muistaa sen, kuinka kesälomaa odotti niin paljon. Oli aikaa leikkiä ja uida ja juosta paljain jaloin metsässä. Toki silloin oli aikaa kaikkeen mahdolliseen enemmän kuin on nyt, lukiolaisena. Aika ei riitä kunnolla mihinkään hauskaan ja ylimääräiseen lepäämiseen.

Lukion kakkosluokkalaisille kesäloma tarkoittaa yhtä kuukautta töiden tekoa ja loput lukemista. Abivuoden ja kirjoitusten lähestyminen tulee stressaamaan koko kesän. Kesän jälkeen ei välttämättä hetkeen ehdi levähtää, jos aikoo siis kirjoituksiin panostaa täysillä. Keväällä kirjoitusten jälkeen sitten luetaankin jo pääsykokeisiin ja sitten ollaan muuttamassa pois toiselle paikkakunnalle ja…

Osalle tämä pääsykoestressi ja luultavasti muuttaminenkin ovat ajankohtaisia. Jos pääsykokeista on suoriutunut hyvin ja saa opiskelupaikan, täytyy nuoren käydä etsimään itselleen 28 asteen helteessä opiskelija-asuntoa ja muuttamaan mahdollisesti ensimmäistä kertaa omilleen. Jos taas ei pääse mihinkään opiskelemaan, voi stressata siitä, mitä tekee nyt kun ei päässytkään opiskelemaan.

Toisille taas kesällä elämänmuutos on intti, onko tämä sitä hyvää kesästä nauttimista kaikkiin inttiin menijöiden mielestä?

Tuskin kuitenkaan koko kesää jaksaa painaa niska limassa töitä tai lukea nenä kiinni kirjassa tai tietokoneen ruudussa ylioppilaskirjoituksia varten. Niinä päivinä kun ehtii levätä ja nauttia kesästä, varmana nauttii täysillä siitä, itse ainakin aion.

Kuitenkin sää voi olla kylmä ja sateinen, jolloin kesästä nauttiminen muuttuu harmitteluksi siitä, että sää ei ole mieluisaa. Toki voi olla myös se 32 astetta hellettä, jolloin kukaan suomalainen ei kykene poistumaan ilmastoiduista tiloista.

Onko kesä siis ikinä hyvä? Lapsena on tylsää kun on liikaa aikaa, melkein aikuisena ei meinaa olla aikaa ja aikuisena varmaan ole sitäkään. Ja sitten jos on aikaa, aina on jokin huolenaiheena, sade, ei sadetta, kylmyys, kuumuus, huominen, eilinen. On se, jos muistaa olla stressaamatta.

Mimi Korjus

Kirjoittaja on haminalainen lukio-opiskelija