”Siellä, missä sydän näkee vaivaa toisen kanssa ja puolesta, tapahtuu ihme”. Vanha viisaus piti paikkansa, kun Leijonat päräyttivät kentälle ennustettuina häviäjinä, mutta koko kansan riemuksi poistuivat maailmanmestareina.

Päävalmentaja Jalosen oppi oli mennyt perille. ”Meidän pitää ihan kaikkien sisäistää se, että yhdessä tekemällä saadaan enemmän aikaan. Se kaikki, mitä annat muille, tulee sulle jossakin kohtaa takaisin.”

Kukaan ei nostanut itseään paremmaksi muita omista voittomaaleista ja onnistuneista torjunnoista huolimatta. Kentällä oli muskettisoturien meininki ”Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.”

Jopa presidentti Niinistö kehui yhteisvoimaa ja vihjaisi, että nyt oli nähty sydän kiekkojoukkue, joka olkoon  esimerkkinä yhteistyöstä koko kansalle. ”Mörkö” jopa voisi sopia seuraavaksi presidentiksi nykyisen peikon jälkeen. Itse olisin suosittanut Kevin Lankista.

Sydän-sana oli monesti esillä niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin; oli nimittäin ensimmäistä kertaa nähty joukkue, joka pelasi sydämellä.

Miten voi tehdä mitään sydämellä, joka on nyrkinkokoinen verta pumppaava lihas? Miten sydämessä ikään kuin voi asua suru, ilo, pelko, kauhu, rakkaus ja viha? Miten voi välillä tuntua, että sydän ihan pakahtuu rinnassa. Välillä se sykkii kiihkeästi ja välillä laiskemmin, joskus jopa tekee kapinan.

Tiede on todennut, että aivoissa asuu tunneäly, joka oleellisesti vaikuttaa sekä verenkiertoon että sydämen toimintaan. On ihmisryhmiä ja koteja, joissa tunneälyä tietoisesti tai tiedostamatta hoidetaan hellimällä, arvostamalla, kehumalla ja rakastemalla toinen toisiaan. Enemmän on ryhmiä, työpaikkoja ja koteja, joissa suoritetaan elämää 24/7 ja koetaan onnistumisia, jos suoritus on ollut hyvä tai erinomainen tai yleisen mielipiteen hyväksymä.

Koulut ja työpaikat ovat usein suorituselämän ylläpitäjiä. Todistusten arvosanat kuin myös työyhteisöt antavat arvoa tietosuoritusten onnistumisille eivätkä arvota tasavertaisesti luovuutta, rehellisyyttä, hyvää käytöstä ja empatiakykyä. Ylioppilaskirjoituksista selviäminen ja laudaturien lukumäärät saavat julkistakin arvostusta ja yleensä isot juhlat, kun taas kaupallisen tai ammatillisen koulutuksen parhaatkin taitajat jatkavat työelämään sen kummemmin juhlimatta.

Suomi on saanut uudet oppivelvollisuuskoulun oppisisällöt 2016. Niissä korostetaan yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja omanarvontuntoa kuin myös omaa ajattelua, yhteistyökykyä ja sopeutuvuutta muutoksiin. Käytännössä kuitenkin on niin monta oppisisältöä kuin on koulua ja opettajaa. Joissain istutaan vielä kurinalaisesti pulpeteissa opettajan valvovan silmän alla, suoritetaan valmiiksi ajateltuja työkirjatehtäviä sekä kotiläksyjä. Toisissa on pompputuoleja, hiljaisuuskoppeja ja askarteluviihdettä tarjolla vaikka kesken tunnin. Maataan käytävillä tai jossain itse valitussa paikassa ja tehdään hommia kavereitten kanssa.

Parhaansa yrittäneelle lapselle on turha sanoa, että on hyvä, jos ei ole saanut hyvää ja hyväksyvää arviointia. Pettymys saattaa tuntua joskus niin kurjalta, ettei enää viitsi yrittääkään. Tunteet voittavat järjen, ja siksi tunneälyn hoitaminen olisi monen elämän pelastus.

ONNELLISTA kesää koululaiset, opiskelijat, opettajat, harrastajat ja koko Kaakon aikuisväki!

Marita Hauhia

Kirjoittaja on kotkalainen kirjailija ja Rock´n blues -talkoolainen, jolla on vankka opetus- ja haminalaistausta.