Etelä-Kymenlaakso sai jälleen oman ministerin maamme hallitukseen, kun kotkalainen kansanedustaja Sirpa Paatero (sd) nimitettiin Antti Rinteen hallituksen kunta- ja omistajaohjausministeriksi.

Mitä hiipuvalla Kymenlaaksolla on lupa odottaa omalta ministeriltään? Paljonkin, mutta se edellyttää määrätietoista työskentelyä. Ministerin oma vaalipiiri ei voi koskaan olla hänen agendalla ykkösenä, mutta hyvän pelisilmän omaava ministeri voi aina edistää kotimaakuntansa asioita.

Lähimenneisyyden ministereistämme muita ylemmäksi nousee Jyri Häkämies (kok). Hän oli puolustusministerinä niin Vanhasen II-hallituksessa kuin Kiviniemenkin hallituksessa. Ennen siirtymistään Elinkeinoelämän keskusliiton palvelukseen Häkämies työskenteli vielä elinkeinoministerinä.

Häkämiehen aikana käynnistyi mittava E18-tien rakentaminen Porvoosta itään ja aina Vaalimaalle saakka. Yli miljardin euron hankkeeseen liittyi runsaasti pienempien rinnakkais- ja liityntäteiden rakentamisia ja peruskorjauksia.

Puolustusministerinä Häkämies nappasi sulan ministerihattuunsa RUK:n päärakennuksen korjauspäätöksellä. Samalla betonoitiin RUK:n pysyvä sijoittuminen Haminaan.

Työsarkaa Paaterolla riittää. Miljardiluokan ratahankkeisiin hänen kyntensä tuskin riittävät, mutta Etelä-Kymenlaakson tärkeiden väyläratkaisujen vauhdittaminen parantaisi olennaisesti alueen kilpailukykyä. Valtatiet 15 ja 26 ovat odottanet rahojaan jo vuosia.

Kansantaloudelliselta kannalta ratayhteyksien kohentaminen väleillä Kouvola – Kotka sekä Juurikorpi – Hamina helpottaisivat olennaisesti suurteollisuutemme tuotteiden matkaa maailman markkinoille. Samaan koriin kuuluvat myös vaatimukset merenkulun väylämaksujen poistamisesta.

Yksin ministeri ei voi auttaa kotimaakuntaansa. Onnistuminen vaatii laajaa verkostoitumista ja politiikan hallitsemista.

Jorma Haapamäki

Päätoimittaja