Käväisin Pärnussa kesän alussa. Reissasin ryhmän mukana, jonka päätarkoitus oli kopistella Ryytlillä Pärnun kantririvitanssin 20-vuotisjuhlapäivänä.

Sattumoisin iso grillifestari oli hotellimme edustan puistossa. Myynti- ja esittelypisteitä oli kolmisensataa. Anniskelupaikoissa ei ollut ikärajoituksia eikä aitauksia, vaan niin lapset kuin aikuisetkin kulkivat vapaasti paikasta toiseen ja pysähtyivät nautiskelemaan tai tutustumaan tarjontaan. Järjestyksenvalvojia kuljeskeli harvakseen siellä täällä eikä örveltäviä festarijuhlijoita näkynyt ollenkaan, tai ei ainakaan sattunut kulkureitille.

Suomessa ei voisi järjestää yhtä vapaamielisiä kekkereitä, koska Suomessa noudatetaan pilkuntarkasti sääntöjä, aitauksia ja rajoituksia. Festaritunnelma vaihtuu varsin usein pettymykseen, kun ei voikaan toteuttaa omia toiveitaan, vaikka meno on parhaimmillaan. Seurauksena yleensä on ikäviä mielenilmaisuja, jopa agressioita.

Miten kuitenkin on mahdollista, että suurin osa suomalaista käyttäytyy hyvin maan rajojen ulkopuolella, vaikka viinaksia saa ostaa ruokakaupasta ja kuppiloista läpi vuorokauden. Pärnunkin grillifestareilla oli paljon suomalaisia ja iloisia kaakonkulmalaisia, muitakin kuin kantriporukkaa.

Erinäisistä ristiriidoista huolimatta alkoholin käyttö saisi olla jokaisen omaehtoinen valinta ja kauppojen hyllytavaraa niin kuin muissa EU-maissa. Ongelmakäyttäjiä löytyy kaikkialta eikä käyttö johdu alkoholin saatavuudesta vaan omasta elämänhallinnasta.

Suomen matkailu selvästi kärsii säädöksistä. Isojen kaupunkien ja lomakeskusten ulkopuolella turistit saavat pääsääntöisesti tyytyä omaan seuraan omissa nurkissaan. Kohtuuhintaiset ruokapaikat ovat valitettavasti kiinni ja menomestat vailla ohjelmaa yleensä siihen aikaan, kun lomailijat haluavat liikkua.

Haminan eikä Kotkankaan kaduilla kuljeskele tuottavia turisteja päiväsaikaan eikä nähtävyyskohteissa niin runsaasti kuin olettaisi, vaikka on saaria, metsiä ja rantoja, paljon historiaa ja kulttuuriviihdettäkin.

Pari kesää sitten kaverin kanssa vuokrattiin asuntoauto. Ajettiin matkan päätteksi Haminan Pitkillehiekoille, kirjauduttiin sisään, mutta ei jäätykään. Ei ollut ruokaa eikä juomaa tarjolla eikä muutenkaan mitään palveluja. Edullista olisi ollut, mutta olisi ollut vain sähkö ja hieno ranta.

Sitten ajettiin Tervasaareen. Vilkuiltiin ympäristöä. Leirintäpaikka oli aukea kuin pesäpallokenttä, joten jatkettiin matkaa. Löydettiin leirintäkeidas kaikkine palveluineen naapurista. Saatiin asuntoautolle puitten suojaama nurmikkopaikka. Syötiin hyvin leirintäalueen ravintolassa ja löydettiin muutakin tekemistä. Päivällä olisi päässyt pariin kertaan palvelulinjalla kaupungin keskustaan ja illaksi takaisin.

Julkisen liikenteen osuus lomailuun on merkittävä. Sen puuttuessa panostetaan yleensä omatoimiseen kulkemiseen ja yöpymiseen. Asuntoautoja ja -vaunuja vilistääkin Suomen teillä pitkin kesää. Jyväskylä esimerkiksi on järjestänyt asuntoautoparkkeja palveluineen keskustan vierasvenesatamaan, Savonlinna pysäköintiä Olavinlinnan läheisyyteen.

Kaakonkulmalla ja koko Suomessa tarvittaisiin poliittista hyväntahtoisuutta matkailua kohtaan ja hiukka höllennystä säädöksiin vaikka kokeilumielessä. Kyllä osaajia ja tarjontaa löytyisi, jos olisi tukea toimivan ja työllistävän matkailun kehittelyyn.

Meillä on upeat maisemat sekä paljon muuta mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa.

Marita Hauhia

Kirjoittaja on kotkalainen kirjailija ja Rock´n blues -talkoolainen, jolla on vankka opetus- ja haminalaistausta.