Oi, niitä aikoja, kun kesä oli pitkä ja kuuma, niin kuin Popedan Pate Mustajärvi laulaa ja jatkaa ”Ja mä aion elää sen. Pitkä kuuma kesä, sen sain. Se mullisti mun maailmain. ”

Pitkää kuumaa tai mieluummin lämpöistä ja aurinkoista pitkää kesää odotetaan joka vuosi. Luodaan toiveita ja suunnitelmia. Hyvät mullistukset ovat tervetulleita, mutta joskus käy niin, etteivät toiveet toteudu, kun niitä toiveita ei ole ilmoitettu kanssaihmisille tai suunnitelmista ei ole päätetty yhdessä etukäteen.

Keväällä kesä tuntuu pitkältä ajanjaksolta. Silloin vielä ajattelee, että viimeistään lomalla ehtii toteuttaa kaikki mahdolliset toiveet ja tehdä tekemättömät työt, mutta kummasti päivä hurahtaa toiseen. Pitkä kuuma kesä onkin lyhyt vaihtolämpöinen vuodenaika. Aika ei riitä, ellei yksinkertaisesti ryhdy karsimaan toiveita sekä töitä ja nauttimaan kesäpäivistä vähän niin kuin ajatellen, että pistää voimia säästöön syksyn ja talven velvoitteita ja harrastuksia varten.

Miten menneet kesät tuntuivatkaan pidemmiltä, aurinkoisemmilta ja leppoisimmilta, vaikka oli heinä- ja puutarhatyöt kuin myös marjojen poimimiset, ja varmasti joskus satoikin! Mutta silloin ei ollut vilkasta viihde-elämää eikä lomapaineita, vaan arkiset aherrukset ja rutiinit täyttivät päivän.

Kesä alkoi, kun vappuna vaihdettiin kesävaatteet ja raahattiin talviset tamineet aittaan, ja päättyi syksyllä, kun tarvittiin taas lämmintä ylle.

Koululaistenkin kesä kesti koko vuodenajan, kun nykyään on vain kaksi kuukautta ja risat, mikä näin Pohjalan olosuhteissa tuntuu kohtuuttoman lyhyeltä. Juuri elokuussa marjat kypsyvät, ja metsä sekä puutarha antavat satojaan. Uimavedet ovat vielä lämpimiä kuin myös päivätkin, ja elokuun täysikuu antaa upean loisteen pimeneviin öihin.

Loppukesä on usein parasta loma-aikaa, mutta niin kauan kuin päättäjät hinkuvat talouskasvua, koulupäivät ja lomat toteutetaan kaupallisten tarpeitten mukaan, ei koululaisten ja perheitten. Voi käydä niinkin, ettei lapsilla ja vanhemmilla ole yhteistä loma-aikaa ollenkaan. Monet lapset huitelevat omilla teillään ilman aikuisen päiväseuraa koko loman, kunnilla kun ei ole vevoitteita järjestää mitään toimintaa tai paikkaa työssäkäyvien vanhempien lapsille.

Kaikkea haluamaansa ei ennätä eikä voi kesän aikana saavuttaa, vaan on tehtävä valintoja. Esimerkiksi onnellisuuden etsintä tuottaa iloa eikä siihen tarvita rahaa eikä tavaraa, vaikka raha kyllä helpottaa järjestelyjä. Pieni ponnistelu pitää pirteänä, helppous vain laiskistaa ja turhauttaa. Ylisuorittajakaan ei pitkälle selviä.

Paineita voi vähentää tarkkailemalla, mitä kaikkea jo on, suomalaisilla kun perusasiat ovat varsin hyvin. Parantamisen varaa aina löytyy, ja kritiikkiä tarvitaan. Muutoinhan ongelmia ei ratkaistaisi eikä kehitystä tapahtuisi. Ajatteleminen viisastuttaa, ainakin kiinalaisen perinteen mukaan.

”Vielä on kesää jäljellä” Mambaa lainaten,  ja vielä on tapahtumiakin tarjolla. Yritetään tehdä sopivia valintoja, olla läsnä läheisille ja voida hyvin.

Marita Hauhia

Kirjoittaja on kotkalainen kirjailija ja Rock´n blues -talkoolainen, jolla on vankka opetus- ja haminalaistausta.