Kun tämä lehti meni painoon, oltiin syyskuun kymmenennen päivän iltapäivässä. Tasan 30 vuotta aikaisemmin 10.9.1989 Unkari otti dramaattisen askeleen ja päästi tuhansia DDR:n kansalaisia rajan yli länteen. Pari kuukautta myöhemmin murtui lännen ja idän välisen rautaesiripun symboliksi rakennettu Berliinin muuri.

Nämä molemmat asiat olivat oireita eli seurausta siitä pahoinvoinnista, mitä Neuvostoliiton alaisena ja vaikutuspiirissä olevat kansat olivat vuosikymmenien aikana kokeneet. Kehitys oli väistämätön. Monet odottivat ja toivoivatkin Neuvostoliiton kaatumista. Jotkut, kuten sittemmin uudelleen itsenäistyneen Viron presidentti Lennart Meri, sen tiesivät tapahtuvan. Meri luonnehti Neuvostoliittoa kuolevaksi dinosaurukseksi jo muutama vuosi ennen maan romahtamista. Tähän hänellä oli hyvät tiedot. Olihan Lennart Meri kiertänyt kuvausryhmänsä kanssa ympäri laajaa Neuvostoliittoa vuosien ajan tallentaen useiden suomensukuistenkin kansojen elämää ja pitäen matkoillaan niin silmät kuin korvatkin auki.

Kun Neuvostoliiton romahtamisen juna lähti liikkeelle, useat Neuvostoliiton toisessa maailmansodassa valloittamat maat itsenäistyivät uudelleen. Venäjäkin julistautui itsenäiseksi. Myös Neuvostoliiton satelliiteiksi kylmän sodan aikana luetut itäisen Euroopan valtiot karistivat harteiltaan kommunistisen viitan ja siirtyivät vapaiden vaalien kautta läntisen demokratia-ajattelun ja markkinatalouden suuntaan. Suurin osa on liittynyt myös Euroopan Unionin ja Naton jäseniksi.

Unkarilla oli siis iso rooli rautaesiripun murtumisessa. Juuri Unkari otti myös itä-Euroopan maista ensimmäisten joukossa käyttöön monipuoluejärjestelmän sekä vapaat vaalit. Ottaen huomioon, mitä Unkarissa oli koettu vuoden 1956 kansannousun yhteydessä, näitä Unkarin johtohenkilöiden ratkaisuja on pidettävä rohkeina ja kansalaisiinsa luottavina. Kehitys kohti oikeusvaltiota, jonka olennaisina tunnusmerkkeinä ovat muun muassa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, riippumaton oikeuslaitos ja vapaa lehdistö, oli alkanut.

Kaikki edellä kerrottu huomioon ottaen olen hyvin hämmentynyt siitä, mitä Unkarissa tänään tapahtuu. Maa on ajettu yhden puolueen ja yhden puoluejohtajan käsiin. Maan hallitus erottaa tuomareita viroistaan ja nimittää tilalle poliittisia hengenheimolaisiaan. Hallitus on ottanut valvontaansa myös maan keskeiset tiedotusvälineet.

Voi kysyä, eivätkö he ole mitään oppineet toisen maailmansodan ja Neuvostoliiton romahtamisen välisen ajan koettelemuksistaan?

Niin, se syyskuun kymmenes sattuu olemaan myös oma syntymäpäiväni. Tänä vuonna täyttyi seitsemäs vuosikymmen. Matkan varrelta löytyy kaikenlaista – onnistumisia ja ilon hetkiä, mutta myös tappioita ja takaiskuja. Onpahan mitä muistella. Senkin olen saanut tuta, että ihmisen terveys ei ole itsestään selvä asia. Siksi on oltava kiitollinen siitä, mitä on saanut kokea, mutta myös jokaisesta uudesta aamusta.

Kalevi Suortti

Kirjoittaja asuu Espoossa, mutta on kotoisin Vehkalahdelta.