Hääfarssin vietävinä Kirsi (Mari Teittinen), Mika (Jan Mykkänen) ja Tommi (Petri Syrjänen).

Ihailen myös farssin vaatimaa jatkuvaa vauhdikasta ja yllättävää koheltamista, ovien avautumista tai lukkiutumista sekä niin miesten kuin naistenkin äänenkäyttöä.

Kaikki näyttelijät puhuvat riittävän kuuluvasti ja rähisevät vielä luontevammin. Erityisesti miesnäyttelijöiden – kiltin Mikan (Jan Mykkänen) ja kiivaan Tommin (Petri Syrjänen) – selittelyt ovat koskettavia, herkkiä ja karskeja. Naisilta kiljuminen sujuu niin Mallalta (Joanna Hammarberg) kuin Sallaltakin (Katariina Myller), mutta Kirsi (Mari Teittinen) panee loppuriidoissa vielä paremmaksi.

Farssin kulku on koukuttavaa, valheellisten selittelyjen ja nimittelyjen takaa paljastuu hassuja kuvioita ja tunnetiloja pelkän humalassa toilailun lisäksi. Hääjuhlien viettopaikaksi valitun hotellin siivooja Malla ottaa aluksi hyväähyvyyttään syntisen naisen roolin kantaakseen ja Mika luulee päässeensä pälkähästä viettämään häitään valitsemansa Kirsin kanssa. Mutta sitten Kirsin äiti Ursula (Katri Torro) tulee paikalle sovittamaan morsmaikulle hääpukua ja kaikki menee silleen pieleen.

Harvoin näkee niin pelkistettyä ja toimivaa lavastusta kuin Haminan teatteritalossa, jossa näyttämön keskellä on vain puoliväliin ulottuva seinä, jonka ovi erottaa kaksi hotellihuonetta toisistaan. Katsomosta voi samanaikaisesti  seurata näyttelijöiden tekemisiä kummassakin huoneessa etunäyttämöllä. Ohjaaja Henri Saarainen on saanut näyttelijänsä  puhumaan, elehtimään, liikkumaan ja toimimaan täysillä koko esityksen ajan.