Kitulaan sähköt tulivat 1930-luvulla. Linjaa kyläläiset rakensivat yhteisvoimin.

Palo kirjantekoon juontaa muutaman vuoden takaisiin tapahtumiin, kun helsinkiläinen Karin Eriksson osti Kannusjärveltä Kujalan talon kesäasunnokseen. Eriksson löysi ullakolta laatikoihin pakattuna talossa asuneen valokuvaajan Armas Uusnäkin filmiarkiston, joka käsitti 1200 lasinegatiivia. Lasinegatiivit Eriksson vei Hannu Tykälle, joka puolestaan esitteli aarteensa Ilmo Suurnäkille, jonka valokuvaharrastus oli kestänyt jo 50 vuotta.

Kannusjärven ja Kitulan kylistä kertovan kirjan perusmateriaalina ovat juuri Armas Uusnäkin valokuvat, jotka Suurnäkki on digitoinut kuva kuvalta.

– Ainutlaatuinen kuvamateriaali kannusti kirjantekoon. Työmäärä on ollut valtava, kyläläisten kotialbumeista olen saanut lisää valokuvia ja kertomuksia, joita olen täydentänyt haastatteluilla. Purkamista odottaa 30 tuntia nauhoituksia, kertoo Suurnäkki.

– Sekaan sopii myös keveämpää tarinointia, joista haluan kiittää erityisesi Mikko Lautalaa. Lista on pitkä: Kauko Suurnäkki, Kauko Toikka, Antero Päivähonka, Sakari Suurnäkki, Marjatta Korjus, Urpo Suikkanen ja Markku Näkki, yhteensä haastateltuja henkilöitä on 17.

Jo kirjan sisältöluettelo kertoo materiaalin laajuudesta. Kylien tilat käydään läpi nimineen, samoin ammatinharjoittajat ja liikeyritykset.

– Yritystoiminta on ollut kylissä laajaa kautta vuosikymmenien, vaikka maatilatalous on ollut keskeisin elinkeino. Kuljetusliikkeitä on ollut useampia, mutta on yritystoimintaa edelleenkin, sanoo Suurnäkki mainiten esimerkkeinä Kodin Kukat, Koskisen Höyläpuun ja JPH-Talotekniikan.

Kannusjärven kylän keskuspaikan TOK:n eli Talo-osuuskunnan rakentamishankkeen vuonna 1931 valokuvaaja Armas Uusnäkki taltio erityisellä tarkkuudella.

– TOK:n tarina alkoi Uusnäkin ottamista kuvista puiden kaatamisesta talon tarpeisiin tammikuussa 1931. Kuvakertomus seurasi talon rakentumista ja valmistumista aina saman vuoden marraskuulle saakka, jolloin pidettiin TOK:n vihkiäisjuhlat.

Ilmo Suurnäkki sanoo, ettei hän ole tekemässä kylähistoriaa, vaan kirjaa kyläläisille ja jälkipolville, joiden elämä jatkuu Kannusjärvellä ja Kitulassa.

– Ajatuksena on, että sijansa saavat myös kylien lapset, jotka voivat kirjoittaa ja piirtää ajatuksiaan. Tästä sovitaan vielä tarkemmin Kannusjärven koulun kanssa.

Kirjan valmistumiseen kuluu vielä aikaa. Ilmo Suurnäkki arvioi tekstiä kirjan tarpeisiin syntyvän 100 – 150 arkkia.

– Laajan kuvamateriaalin kanssa kirjan sivumäärä nousee 250 – 300 sivuun.

Kirjahankkeella ja Suurnäkillä on edelleen vielä haastavin osuus: mistä kaivetaan rahat kirjan kustantamiseen.

– Kaikki kivet käännetään, jotta rahat löytyisivät, vakuuttaa Suurnäkki.

  • Slider image
  • Slider image
  • Slider image

Kannusjärveläiset ottivat TOK:n talon oitis laajaan käyttöön. Tässä vietetään kuuden lapsen ristiäisjuhlaa vuonna 1936.

Kannusjärvi sai ensimmäiset maitoautonsa 1930-luvun lopulla. Molemmat autot otettiin sotavoimien haltuun, mutta rauhan tullen ne palautettiin käyttökelpoisina takaisin Kannusjärvelle.

Oman panoksensa Ilmo Suurnäkille kirjan materiaaleihin toi myös kunnallisneuvos Kalervo Tulokas (vas.).

  • Slider image
  • Slider image
  • Slider image