”Kokeillaanko tehdä snapstreak?” kysyi 13-vuotias kummipoikani. Yritin vaikuttaa nuorekkaalta ja coolilta kummitädiltä, joten vastasin heti myöntävästi. Poika näki lävitseni, katsoi minua vähän sarkastisella ilmeellä ja kysyi ”siis tiedätkö edes, mikä se on?” No, en.

Ajattelin pitkään, että minusta ei tulisi sellaista aikuista, joka ei pysy mukana nuorison jutuissa. Uskoin, että ne vanhemmat ihmiset, jotka eivät osaa käyttää uutta teknologiaa, ovat vain vähän laiskoja opettelemaan. Tai sitten periaatteesta vastustavat ”nuorten vouhotuksia” ja tekeytyvät ymmärtämättömiksi. Sellaiseksi en ryhtyisi. Uskottelin, että viestintäalan ihmisenä minun pitäisi ihan työnkin puolesta pitää tietoni ja taitoni ajan tasalla.

Mutta siinä sitä sitten oltiin. En ollut kuullutkaan mistään streakeista. Snapchatin tiesin, mutten osannut käyttää sitä. Kun kummipoika huokaisten kysyi, millä nimellä minut löytää Snapista, en ymmärtänyt kysymystä. Kai hän nyt sentään nimeni tietää? Tiesi, mutta ei arvannut, että joku käyttäisi sovelluksissa oikeaa nimeään. Lopulta nöyrryin ja näytin puhelinta pojalle. Pienen opastuksen jälkeen sain lähetettyä hänelle kuvaviestin. Kärsivällisesti poika totesi, että ihan kiva, mutta se ei ollut oikea snappi vaan ”vain tavallinen viesti”. Jaaha, onpa vaikeaa.

Oikeastaan olin jo aiemmin ymmärtänyt, että aloin pudota kelkasta. Se taisi tapahtua joskus niillä main, kun ensimmäisen kerran kuulin, että nuoret jonottivat jossain kauppakeskuksissa päästäkseen näkemään tubettajia. Laulavatko ne tube-tähdet vai mitä ne siellä lavalla tekevät, kyselin ystäviltäni, jotka veivät tilaisuuksiin lapsiaan. Juttelevat vain, minulle kerrottiin. Olin hämmentynyt.

Luulin, että pysyisin ajan tasalla kuuntelemalla radiosta uutta musiikkia, mutta olisikin pitänyt katsella netistä joidenkin tuntemattomien tyyppien videoita. Luovutin. Tähän en enää edes halua päästä mukaan. Vaihdoin suosiolla radioonkin kanavan, jolta tulee hyviä puheohjelmia ja paikallisia uutisia.

Tänä talvena ymmärsin viimein, että täti-ikä on monin tavoin mukavampikin kuin teinivuodet. Pakkasaamuinakin nuoret nimittäin laahustavat kouluun nilkat paljaana ja takki auki. Samaan aikaan minä olen vetänyt jalkaani käytännölliset, lämpimät ja vähän rumat ulkoiluhousut ja -kengät. Vedenpitävä takki on kiinni ylös asti, missä kaulukset kohtaavat syvälle vedetyn pipon. Minulle on aivan sama, miltä näytän ulospäin, kunhan pysyn lämpimänä. Enää ei tarvitse miettiä häpeää tai yrittää olla erottumatta joukosta.

Häpeilemättä voin myös käyttää sitä Snapchatia juuri sen verran ja sillä tavalla, mitä osaan. Kummipoika selitti täti-ihmiselle rauhallisesti, että snappi on kuva, joka otetaan sovelluksella juuri nyt ja lähetetään saman tien. Ja jos joka päivä lähettää kaverilleen tällaisen kuvan, tulee säännöllinen viestiketju, josta käytetään nimeä streak. Tänään lähetämme jo 15. kuvat toisillemme. Se on oikeastaan aika hauskaa.

Heidi Nevalainen

Kirjoittaja asuu Kotkassa, mutta ihmettelee tasaisesti ihan koko maailmaa.