Vuoden urheilijan valinta on suomalaisille perinteinen tilaisuus olla raikkaasti omaa mieltä urheilijoista ja heidän paremmuudestaan. Viime viikolla urheilugaalaan huipentunut valintaspektaakkeli hätkähdytti monella tavalla.

Jalkapalloilu rynni esiin tavalla, jota ei osattu ennakoida. Teemu Pukin valintaa Vuoden urheilijaksi osattiin toki odottaa, mutta myös kakkossija meni maajoukkueen eli Huuhkajien pelaajalle Lukas Hradeckýlle. Kun Huuhkajien valmentaja Markku Kanerva ohitti Vuoden valmentaja -valinnassa jääkiekkomaajoukkueemme MM-kultaan johdattaneen Jukka Jalosen, hämmennys kasvoi.

Suomi saavutti ensimmäisen kerran jalkapalloilumme historiassa paikan EM-kisojen 24 joukkueen lopputurnaukseen. Paikkaa lopputurnauksiin on haviteltu kymmenien vuosien ajan ja on oltu joskus lähellä maaliakin. Silti toimittajien valinta yllättää.

Eri lajien vertaaminen ja urheilijoiden asettaminen paremmuusjärjestykseen on aina kiinni makuasioista. Näin se on ollut aina Vuoden urheilija -valinnoissa. Vaikeusaste on korkealla riippumatta siitä, onko tarjolla menestyneitä urheilijoita runsaasti vai niukasti.

Vaikeutta riittää arviointeihin lajien sisälläkin. Kaikille ei sopinut jääkiekkoilija Marko ”Mörkö” Anttilan nostaminen parhaaksi jääkiekkkoilijaksi NHL:ssä pelaavien lajitovereittensa Mikko Rantasen ja Aleksander Barkovin edelle, mutta ”Mörkö” on sentään voittanut jotakin.

Vakavasti valintoihin ei kannata suhtautua eikä riskeerata edes naapurisopua! Rajuimmin tämänkertaiset valinnat kuittasi entinen keihästähti Seppo Räty, joka rinnasti Huuhkajien karsintamenestyksen yleisurheilun arvokilpailujen B-tulosrajan tekemiseen. Arvostuksen Huuhkajat saa Rädyltä vasta, kun joukkue menestyy itse lopputurnauksessa.

Ennen olivat urheilijatkin parempia, oli voittajia toinen toistaan menestyneempiä. Vuoden 1999 tittelin voitti kolmen MM-kullan mies Mika Myllylä ennen formula 1:n maailmanmestari Mika Häkkistä. Rallin MM-tittelin vallannut Tommi Mäkinen pullautettiin kolmanneksi, keihään maailmanmestari Aki Parviainen neljänneksi ja pujottelun maailmanmestari Kalle Palander ei yltänyt viidettä sijaa korkeammalle, ja mestareita riitti myös jämäsijoille

Nähdäänkö tuollaista suomalaisen urheilun menestyksen huumaa enää koskaan!

Jorma Haapamäki

Päätoimittaja