Hakeutuminen uusien asioiden pariin on virkistävä asia. Erityisesti näin eläkeläisenä ja seitsemänkymppisenä uudet, ennen kokemattomat haasteet tuntuvat mukavilta. Ne antavat elämälle sisältöä, aktivoivat aivonystyröitä, mutta testaavat myös sietokykyä. Bonuksena tulee niin onnistumisen kuin epäonnistumisenkin kokemuksia. Juuri niitä, mitä vuosikymmenien aikainen työelämäkin tapasi tarjota.

Moni eläkkeelle siirtynyt etsii itselleen uuden harrastuksen. Jotkut keskittyvät lukemaan kirjoja, joihin olisi halunnut tarttua ruuhkavuosina ja työelämän kiireisinä hetkinä. Se jäi, kun aikaa ei mukamas ollut. Matkailukin antaa sisältöä monen elämään. Kohteita löytyy omasta maakunnasta, Suomesta ylipäätään, ulkomaisista kohteista puhumattakaan. Eläkeläisen etu on, että reissulle voi lähteä milloin vain. Lomakausien ulkopuolella hinnatkin ovat edullisempia, mitä sesonkiaikoina.

Meidän uudet haasteemme liittyvät pari vuosikymmentä sitten syntyneen haaveen toteuttamiseen. Vimpasaaren tilalle on tullut vuoden alussa Espanjan Costa Blanca. Muutokseen liittyvistä haasteista yksi tärkeimmistä on espanjankielen opiskelu. Alkeiskursseilla kävin jo 2000-luvun alussa. Nyt opiskeluun on todellinen motiivi. Ehkä joskus voin hoitaa arkielämän asiat maan omalla kielellä. Se hetki ei taida kuitenkaan olla ihan lähitulevaisuudessa.

Oma lukunsa on Espanjan historiaan, kulttuuriin ja luontoon tutustuminen. Jo asunnon hankinnan yhteydessä saimme tuntumaa maan ja uuden ”kotikaupungin” byrokratiaan. Ilman paikallisen (suomalais-espanjalaisen) lakitoimiston apua asioiden hoitaminen olisi ollut varmasti vaikeaa, ellei peräti ylivoimaista. Nyt kaikki sujui hyvin.

Ympäristössä, jossa on vähän tai ei ollenkaan aiemmin tuttuja ihmisiä, on hyvä verkostoitua heti kättelyssä. Sosiaalinen media on loistava työkalu sekä verkostoitumisessa yleensä että avun löytämisessä mihin tahansa ongelmaan. Sitä kautta löytyivät meillekin maalarit, sähkömiehet ja muun muassa ”lomatalkkari”.

Costa Blancan suomalainen yhteisö on varsin pieni, vain murto-osa esimerkiksi Aurinkorannikon suomalaisyhteisöstä. Suomalaisten facebook-ryhmien kautta olemme kuitenkin saaneet huimasti tietoa alueen palveluista. Eikä muuten mennyt aikaakaan, kun kohtasin myös suomalaisen lintuharrastajan. Hänen kanssaan tutustuin heti tammikuussa La Matan suolajärven ympäristöön lintutorneineen ja piilokojuineen.

Moni on kysynyt, mitä Espanjasta haemme? Varmaan monia asioita, mutta toistaiseksi kärjessä ovat valo ja lämpö. Emme myöskään ole ”muuttamassa” Espanjaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Espoolaisina pysymme entiseen tapaan.

Kirjoitin alussa, että ajatus Espanjasta ei ole syntynyt tässä ja nyt. Se on ollut mielessä vuosikymmenien ajan. Kuinka paljon meillä ihmisillä onkaan mielessä asioita, joita haluaisimme tehdä, mutta emme tohdi. Sitten, kun olisimme siihen valmiita, onkin jo liian myöhäistä.

Kalevi Suortti

Kirjoittaja asuu Espoossa, mutta on kotoisin Vehkalahdelta.