Tunnettu tosiasia on, että yhteinen vihollinen yhdistää. Ulkopuolinen uhka saa meidät unohtamaan kotikutoiset erimielisyydet. Talvisodan ihme ei ollut yksin se, että pärjäsimme kohtuullisen hyvin ylivoimaista vihollista vastaan. Yhtä suuri asia oli se, että koko kansa ryhmittyi yhteiseen rintamaan maan itsenäisyyden turvaamiseksi.

Pienemmässä mittakaavassa tämä on nähty myös talkoohenkenä. Sotien jälkeen moni uusi koti syntyi talkoilla. Nuoria perheitä ja sodasta palanneita autettiin porukalla pääsemään elämän alkuun oman katon alla.

Talkoohenki ulottui laajemmallekin. Kylien elinvoimaisuuden ja vireyden varmistamiseksi talkoilla rakennettiin muun muassa seurojentaloja, siis sen ajan monitoimitiloja. Eikä niin pientä kylää, etteikö sinne saatu raivatuksi tilaa urheilukentälle, ainakin pesäpallokentän verran.

Yhteisen rintaman syntyminen ei siis vaadi yhteistä vihollista. Mitä isompi tavoite, sitä laajempi rintama sen saavuttamiseksi tarvitaan.

Kymenlaakso ja ehkä erityisesti sen eteläinen osa on ollut jo kauan isojen haasteiden edessä. Maakunnan vahva tukijalka, puunjalostusteollisuus, on kymenlaaksolaisista riippumattomista syistä hiipunut. Tehtaita on lakkautettu ja väki vähenee.

Rakennemuutoksen iskiessä täällä ei jääty kuitenkaan toimettomaksi. Googlen saaminen Summaan ja satamien yhdistäminen ovat tästä hyviä esimerkkejä. Google on panostanut datakeskukseen jo toista miljardia euroa ja yhdistyneestä satamasta on kasvanut maan suurin yleissatama. Molempiin hankkeisiin on liittynyt niin synnytys- kuin kasvukipujakin. Olennaista kuitenkin on, että seudullinen etu on osattu pitää kuntakohtaisten intressien yläpuolella.

Valitettavasti on toisenlaisiakin esimerkkejä. Liian usein selkeästi seudulliset tunnusmerkit omaava kehityshanke ja investointi on jätetty yksin kotikuntansa harteille vailla aitoa seudullista tukea. Tällaisia ovat muun muassa Kotkan kantasataman kehittämishanke, Haminan Tervasaaren lukuisat kehityshankkeet, Jumalniemen liikekeskittymä ja vaikkapa Vaalimaan kauppakeskukset.

Mikä tahansa näistä ansaitsisi nykyistä pontevamman tuen koko seutukunnalta ja olisi omiaan vahvistamaan alueen vetovoimaisuutta sekä elinvoimaisuutta. Onneksi muutamat näistä ovat jaksaneet ponnistella eteenpäin haasteista huolimatta.

Itäinen rantarata täyttää monelta osin seutukunnan yhteisen nimittäjän tunnusmerkit. Lisäksi se on mitä suurimmassa määrin strateginen hanke, joka voisi muuttaa koko seutukunnan elämän. Sen taakse olisi viimeistään nyt aika ryhmittyä ja unohtaa niin kunta- kuin puoluekohtaisetkin intressit.

Voi kuitenkin olla, että juna ehti jo lähteä asemalta. Valtion ratamiljardeille tuntuu olevan kysyntää enemmän, mihin rahkeet riittävät. Ne, jotka ovat olleet ajoissa ja yksiäänisesti liikkeellä, tapaavat miljardit saada. Vielä kannattaa kuitenkin yrittää.

Olisihan se hyvä asia, jos seudulta löytyisi yksi sellainen iso juttu, jonka taakse kaikki puolueet, kunnat ja kuntalaiset sekä koko elinkeino- ja liike-elämä voisi ryhmittyä vuosiksi, ellei peräti vuosikymmeniksi. Siitä nimittäin ei voi mielestäni seurata mitään muuta kuin hyvää – kaikille.

Kalevi Suortti

Kirjoittaja asuu Espoossa, mutta on kotoisin Vehkalahdelta.