Minulla oli monta ideaa tätä kolumnia varten. Mielessä oli muun muassa humoristista pohdintaa uimataidostani (en käsitä, miten pinnalla pysyminen voisi edes teoriassa olla mahdollista) sekä arkista kertomusta siitä, miten pienet väärät valinnat johtavat suurempiin (tarinaan liittyy lohikeitolla kuorrutettu eväskassi). Kun sitten istahdin kirjoittamaan, koronalta varautumisen täyttämän viikon jälkeen, tuntuivat kaikki ideani ihan naurettavilta.

Töissä oli peruttu muutamaksi viikoksi lähes kaikki toiminta, jossa ihmiset kohtaavat. Parilla klikkauksella poistin kalentereista tapahtumat, joiden eteen moni oli tehnyt kovasti työtä. Perjantaina kotiin lähtiessä otin mukaani kaikki välttämättömät työvälineet, koska en ollut varma, voinko maanantaina tulla toimistolle.

Viime päivien tunnelma on ollut ahdistava. Kaikki puheet liittyivät virukseen ja siltä varautumiseen. Oli peruttuja tilaisuuksia, etätöihin ja kotiopetukseen siirtymistä sekä tietysti kauppojen tyhjiä hyllyjä. Julkisella paikalla ei uskaltanut yskiä ja pankkiautomaattiin koskeminen tuntui arveluttavalta. Maailmanlopun meininkiä, totesi ystävä, joka oli turhaan yrittänyt etsiä kaupoista jauhelihaa ja pastaa.

Tähän kohtaan ei ehkä humoristinen kolumni istu. Vai istuisiko sittenkin?

Ehkä juuri nyt pitäisi tunnelmaa keventää. Vaikka tilanne on vakava, on hupaisiakin puolia. Jos joku esimerkiksi ei vielä ole nauranut vessapaperihamstraajille, on luultavasti itse ollut hamsteri. Eikä sitä hävetä tarvitse. Meitä tosin käskettiin huolehtimaan vain hyvästä käsihygieniasta, mutta aina se on hyvä pitää muutkin paikat puhtaina.

Huvitusta aiheutti sekin, kun Nuuksion kansallispuisto joutui muistuttamaan, että ihan sinne omaan lähimetsäänkin voi mennä. Puiston kaikki parkkipaikat olivat nimittäin ääriään myöten täynnä, kun auringon ja lisääntyneen vapaa-ajan innoittama kansa vaelsi ulkoilemaan. Se siitä suurten väkijoukkojen välttelystä.

Viime viikolla osallistuin myös keskusteluun, jossa pohdittiin, mitä kaikkea voi tehdä, jos joutuu olemaan kotona. Yksi aikoi varmistaa, että moottorisaha on käyttökunnossa polttopuiden tekoa varten. Toinen lupasi kaivaa virkkuukoukun esiin, ja minä suunnittelin eteisen maalaamista. Radiossa joku mietti, saadaanko karanteeneilla viimeinkin syntyvyys nousuun.

Ihan hyvin minäkin siis voin keventää tunnelmaa vaikka vitsillä. Muistan vain yhden. Tavallaan se jopa sopii tilanteeseen:

Yhdysvalloissa oli tehty lentokone, joka kulki nopeammin kuin mikään kone aiemmin. Ongelmana vain oli, että aina kun kone saavutti täyden nopeutensa, sen siivet katkesivat. Kaikkea kokeiltiin, mutta aina tulos oli sama. Lopulta paikalle eksyi eräs suomalainen, joka porasi siipien tyviin pieniä reikiä ihan vieri viereen, ja kas, kone pysyi ehjänä. ”Miten sen keksit?” suomalaiselta kysyttiin. Hän vastasi: ”Teen työkseni wc-paperia ja tiedän, että ei ne koskaan reikien kohdalta katkea.”

Heidi Nevalainen

Kirjoittaja asuu Kotkassa, mutta ihmettelee tasaisesti ihan koko maailmaa.