Tiedotusvälineet ovat raportoineet vuosikymmenien ajan alueellisista sodista, terrori-iskuista, suuronnettomuuksista ja luonnonkatastrofeista. Uutisvirta on katkeamaton. Tuhon viesteistä on tullut osa arkipäiväämme. Tuntuu jopa siltä, että suhtaudumme niihin kuin elokuvan katseluun: todentuntuista ja jännittävän traagista, mutta ei liikuta meitä. Se on suuri sääli.

Korona-pandemian kanssa tilanne on kuitenkin toinen. Se tuli puskasta, levisi kulovalkean tavoin Kiinasta Eurooppaan ja on läsnä nyt myös meillä Suomessa, jokaisen suomalaisen arkipäivässä. Se on sulkenut koulut, päiväkodit ja ravintolat sekä rajoittanut liikkumisemme välttämättömään. Suomen 2000 toistaiseksi todennetusta virustartunnasta runsaat 60 % on löydetty Uudeltamaalta. Siksi maakunta on erotettu muusta Suomesta ja muu Suomi Uudestamaasta. Riskiryhmiin kuuluvia on kehotettu erityiseen varovaisuuteen eli käytännössä pysymään kotona.

Ensimmäistä kertaa sitten sotien maan hallitus on ottanut käyttöön valmiuslain mukaiset varotoimet. Tämä kertoo tilanteen vakavuudesta.

Suomen hallitus ja terveysviranomaiset ovat valinneet strategian, jolla pyritään hidastamaan taudin leviämistä, madaltamaan tautipiikkiä sekä suojelemaan riskiryhmiä ja terveydenhoitohenkilökuntaa tartunnalta. Näillä toimilla virus tullee jylläämään meillä pitempään, mitä ehkä muutoin. Hyvänä puolena on kuitenkin se, että näin tehohoitopaikat ja mm. hengityskoneet riittävät niin koronaan sairastuneiden kuin muidenkin tehohoitoa tarvitsevien hoitamiseen.

Ruotsi on valinnut toisen tien. Koulut pyörivät kuten ennenkin. Kaupat ovat auki. Liikkumista ei suositella, mutta se ei ole kiellettyäkään ja talviset lomakohteet on pidetty normaaliin tapaan auki. Kun rajoituksia sosiaaliseen kanssakäymiseen ei ole, tauti on saanut vapaasti levitä. Tartunnan saaneita onkin Ruotsissa jo tuhansia ja virukseen menehtyneitä yli 400. Ruotsin viranomaiset laskevat, että toteuttamansa linjan ansiosta epidemian kesto jäisi lyhyemmäksi ja maan talous pääsisi nopeasti taas normaaliuralle.

Tiedotusvälineissä ja erityisesti sosiaalisessa mediassa Suomen hallituksen toimintaa on arvioitu suurennuslasilla. Totta on, että esimerkiksi lentoasemien ja matkustajasatamien kautta maahan tulleiden ohjeistus ja testaus oli pitkään pahasti puutteellista. Sekin jo tiedetään, että suojavälineiden riittävyyden kanssa on isoja ongelmia. Näihin akilleen kantapääksi koettuihin asioihin on puututtu. Huoli suojavälineiden riittävyydestä on kuitenkin edelleen suuri erityisesti terveydenhoitohenkilökunnan ja vanhusten hoivalaitosten piirissä.

Itse ajattelen niin, että hallituksen ja viranomaistoimien arvostelua tärkeämpää on nyt keskittyä omaan tekemiseen ja omiin päivittäisiin ratkaisuihin. Annettuja ohjeita on viisasta noudattaa. Liikkumisen rajoituksia on hyvä kunnioittaa, vaikka se saattaa tuntua harmittavalta ja turhauttavalta. Jokainen lipeäminen antaa virukselle uuden mahdollisuuden levitä. Ja mitä enemmän strategia vuotaa, sitä vaikeammaksi sen hallinta muodostuu.

Erityisen ajatuksen näissä poikkeusoloissa ansaitsevat kaikki terveydenhoito- ja vanhusten hoiva-alalla työskentelevät henkilöt. Espanjassa kansalaiset kokoontuvat joka päivä kello 20 parvekkeilleen kiittämään heitä joukkotaputuksin. Olkoon tämä kolumni minun kiitokseni tälle kovan paineen alla työskentelevälle joukolle.

Kalevi Suortti

Kirjoittaja asuu Espoossa, mutta on kotoisin Vehkalahdelta.