Opiskelu korkeakoulussa ja uudelle paikkakunnalle muutto on usealla suomalaisella nuorella edessä syksyllä. Vaikka jotkut nuorista ovatkin jo asuneet toisen asteen aikana omillaan, on syksy monelle nuorelle, kuten minulle, ensimmäinen kerta, kun muuttaa pois kotoa. Se jännittää ja stressaa, niin minua kuin muitakin.

Ensimmäinen asia mikä jännittää, on asunnon saaminen. Suurista opiskelukaupungeista asuntoa on vaikea saada, etenkin yksiöihin on opiskelija-asuntosäätiöltä kova kysyntä. Tällöin nuorella ei ole paljoakaan varaa valita mieleistä asuntoa, vaan joutuu ottamaan ensimmäisen mitä tarjotaan pelossa, että muuten jäisi ilman.

Luultavimmin asunto on yksityiseltä, jolloin vuokra on todennäköisimmin kalliimpi kuin opiskelija-asuntosäätiöiden asunnoissa.

Olen kuullut kauhutarinoita Helsinkiin ensimmäistä kertaa omilleen muuttaneista nuorista, jotka ovat saaneet noin 15 neliön asunnon järjettömän isolla vuokralla, eikä asunnosta löydy edes suihkua, hellaa eikä uunia.

Onneksi useimmilla on parempi tuuri, mutta joillekin nuorille tämä on todellisuus, sillä kilpailu asunnoista on kova.

Toinen pelon aihe on raha. Jos opiskelun ohessa ei ole aikaa käydä töissä, on elettävä pelkästään tukien ja opintolainan varassa. Toisaalta liika töissäkäynti voi johtaa opiskelijan tukien menetykseen.

Mikäli ei ole koskaan asunut omillaan, nuori ei tiedä, paljonko rahaa oikeasti tarvitsee välttämättömiin menoihin. Minua tulevien opiskelutovereideni kanssa pelottaa, että riittääkö raha vai täytyykö kituuttaa koko ajan kaurapuuron ja makaronin varassa.

Kuukausittaisten menojen lisäksi rahahuolia aiheuttaa muuttokustannukset, kuten esimerkiksi uusien astioiden ja huonekalujen ostaminen tai asunnon takuuvuokra. Monelle vähävaraiselle välttämättömienkin tavaroiden ostaminen voi olla hankalaa.

Olen kiitollinen siitä, että olen saanut astioita ja jopa huonekalujakin ilmaiseksi sukulaisilta ja tutuilta, jolloin rahaa säästyy tulevien kuukausien menoihin. Näiden lisäksi jännittää, miten opiskelu tulee sujumaan, saanko uusia ystäviä, miten aika riittää ja miten jaksaa ylipäätään. Mutta tästä kaikesta kyllä selviää, sillä monet muutkin ovat opiskelijaelämästä selvinneet.

Mimi Korjus

Kirjoittaja on haminalainen opiskelija.