Noutajauros Rasmus eli Rasse on tärkeä lenkki Sadun perheen ulkoilussa ja yhdessäolossa.

Satu Taiveaho-Virtasen elämä muuttui vuosi sitten. Kihlautuminen haminalaisen Ville Virtasen kanssa johti avioliittoon ja viime kesänä Satu muutti lapsineen Riihimäeltä Haminaan.

Kahden kauden kansanedustaja tunnustaa, että vetoa politiikan vastuunkantajaksi on edelleen, mutta toistaiseksi vain paikallistasolla. Kevään kuntavaaleihin hän on jo antanut nimensä sosialidemokraattien ehdokaslistalle.

– Asuin ennen Haminaan muuttoa Riihimäellä vuoden verran, mutta poliittinen taustani on Hämeenlinnasta. 2003 onnistuin pääsemään ensi yrittämällä eduskuntaan, samoin seuraavissa vaaleissa. Kolmatta kertaa en enää perhesyistä ollut enää edes ehdolla, kertoo Satu.

Sadun perhe asuu Salmenkylässä Villen aikanaan rakentamassa omakotitalossa. Lapset pitävät perheen liikkeessä ja puolitoistavuotias noutajauros Rasmus eli ”Rasse” on sosiaalisena kaikkien lemmikki.

Satu kokee saaneensa Haminassa lämpimän vastaanoton:

– Monet tulevat kyselemään, olenko viihtynyt. Kadulla vastaantulijatkin pysäyttävät toivottaen uuden haminalaisen tervetulleeksi.

Sosiaalipuoli on Sadulle se luontevin pelikenttä jo koulutuksensa ja työhistoriansa takia. Hän työskenteli Hämeenlinnan ja lähikuntien sosiaalipuolen viroissa.

– Olin myös hyvin aktiivisissa rooleissa eri järjestöissä. Eduskuntavaaleihin läksin mukaan Humppilan kunnan sosiaalijohtajana.

Ennen muuttoaan Haminaan Satu työskenteli Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry:n toiminnanjohtajana sekä Lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin järjestöpäällikkönä. Eduskuntapolitiikasta luovuttuaan 2011 hän työskenteli Sininauhasäätiön toimitusjohtajana sekä aluehallintoviraston sosiaalihuollon johtavana ylitarkastajana Hämeenlinnassa.

Kymsote on juuri nyt haminalaisten ykkösaihe. Sitä Satu pääsee tarkastelemaan myös sisältäpäin, sillä hän on työskennellyt syyskuusta lähtien Kymsotessa johtavana sosiaalityöntekijänä vastuualueinaan mielenterveys- ja päihdehuollon avopalveluiden sosiaalityö sekä maahanmuuttopalveluja.

Kun keskustelu kääntyy sosiaalipuolen asioihin, Sadussa syttyy alan huippuammattilainen ja osaaja. Hän tunnustaa, että Hamina tarvitsee leveämmät hartiat selvitäkseen sote-palvelutuotannosta.

Satu on kuitenkin huolissaan esimerkiksi vanhusten tehostetun palveluasumisen paikkojen vähentämisestä. Huolta hän tuntee muidenkin asiakasryhmien, kuten mielenterveys- ja päihdekuntoutujien palveluiden keventämisestä, ellei ensin vahvisteta kevyempiä ja erilaisiin tarpeisiin vastaavia asumispalveluita, kuten yhteisöllistä asumista ja kotihoitoa sekä luoda matalan kynnyksen palveluja.

– Vanhusten kotihoidon oheen tulee kehittää erilaisia tukipalveluja. Ymmärrän kyllä, että juuri nyt kotihoidossa asuvilla on paljon turvattomuutta, miettii Satu.

– Vanhusten lisääntyvään kotihoitoon on saatava uudenlaisia toimintamalleja tukemaan muutoksia. Esimerkiksi vanhusten oikeutta ulkoiluun ei ole kirjattu mihinkään ja valitettavan monen kotona asuvan vanhuksen kävelymetrit saattavat jäädä kotipalvelun auttamana siirtymiseen vuoteesta ruokapöytään.

Satu sanoo, että yhteiskunnan tulee lisätä panoksia vanhusten kotihoitoon.

– Vanhukset ovat kunnissa kovin eriarvoisia ja palveluiden laadussa on parannustarpeita ja samalla palveluiden saannissa on valitettavasti tiukentuneita kriteerejä.

Sosiaalipalveluiden tuottaminen on haastavaa, kun Kymsotessakin eletään niukkuuden ehdoilla.

– Palveluissa on ollut suuriakin eroja Kymsoten osakaskunnissa. Perusrakenteet pitää ensin saada kuntoon, mutta yhteisiä käytäntöjä ei hetkessä pystytä luomaan, arvioi Satu.

– Työntekijöille muutosprosessit ovat raskaita ja esimerkiksi palkkaharmonisointi on vielä tekemättä. Siitä huolimatta työntekijät tekevät pääosin upeaa työtä asiakkaiden parhaaksi sanoo Satu.