Kyllä olikin haasteellinen elämä lähes koko vanhan vuoden. Hankaluuksien uskottiin ohjaavan ihmisiä muuttamaan maaseudun rauhaan ja turvaan, ei pelkästään mökeille etätöiden takia vaan omaan uuteen kotiin, mutta mitään suurta muutosta ei ole vielä nähty.

Isot kaupungit ja keskittäminen ovat aikamme tavoite. Kehitys jatkunee, koska valtiollisella tasolla tärkeysjärjestys on eri kuin kansalaisten arjessa. Ylen teettämän tuoreen tutkimuksen mukaan vain 15 % ja enimmäkseen nuoria ja sinkkuja haluaa asua isojen kaupunkien keskustoissa. Maaseudulle hinkuu neljäsosa, lähinnä eläkeläiset lapsuuden maisemiin ja lapsiperheet lähelle luontoa. Kaikkien muitten toiveet sijoittuvat ääripäitten väliin. Tärkeinä asioina kodinvalinnassa pidettiin lähellä olevia palveluja ja harrastusmahdollisuuksia, turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Kyselyssä lähdettiin siitä, etteivät työpaikka ja varallisuus vaikuta valintaan vaan ihan omat toiveet. Keskivertoisesti pienet kaupungit ja lähiöt veivät voiton.

Minun yli kymmenen kotiani ovat sijoittuneet Vehkalahti-Helsinki-Vantaa-Vehkalahti/Hamina-Kotka -alueille. Olen muuttanut tilanteen mukaan, välillä isoon ja välillä pieneen asuntoon toiveena, että lähellä on meri ja että ikkunasta näkyy metsä tai edes puita. Vantaan Tikkurila oli jo liian kaukana kuivalla maalla, mutta bussit ja junat kulkivat Helsingin keskustaan, ja askeleet veivät rannoille. Laivojen tulo ja lähtö tuottivat iloa, kaikenlaiset veneet ja laiturit, luultavammin koulumatkojen muistiperintönä Haminan Tervasaaren laivoista. Läpi elämän olen haaveillut punaisesta merenrantamökistä, jossa olisi valkoiset ikkunanpielet, ja pihaan pääsisi autolla.

Lumityöt saivat minut muuttamaan Neuvottomasta puistojen Kotkansaarelle. Löysin loppuelämäni kodin, mutta taloyhtiön isot remontit pistivät minut etsimään halvemman vaihtoehdon. Olikin hyvä tuuri. Pääsin merenrantakerrostaloon. Voin katsella merta pikkuisen kotini ikkunoista ja pulahtaa uimaan yhteislaiturilta. Vene ja saarimökki ovat yhä Haminassa, toisessa lempparikaupungissani.

Hyvä tunne meren äärellä tai metsässä on peräisin lapsuuteni mökkeilystä ja merenrantakylän kodista, joka aluksi oli vanha maalaistalo kaikkine rakennuksineen, eläimineen, peltoineen ja puutteineen. Sodan jälkeisestä köyhyydestä huolimatta minulla oli hyvä elää kodissani ja sen ympäristössä.

Pääkaupunkiseutu sopi aikuistumisen alkutaipaleelle. Parempaa asuinpaikkaa ei mielestäni silloin voinut olla, sillä Vantaa alkoi kehittyä isoksi kaupungiksi kaikkine palveluineen ja mahdollisuuksineen. Poikani toivomuksesta muutimme takaisin kotikylääni. Siellä olivat mamma ja pappa ja kesät heidän kanssaan, muitakin sukulaisia, hyvä lähikoulu, kirjasto, kauppa ja baareja, uimarantakin. En ole katunut paluuta kotiseudulleni, enkä enää edes kuvittele muuttavani takaisin nykyisen Vantaan vilinöihin.

Etätyöt nähtävästi jatkuvat, vaikka päästään normaaliin uuteen  aikaan. Monella on muutto tai kakkosasunnon hankinta mielessä ja toteutuukin ylen tutkimuksen mukaan, jos harrastusmahdollisuudet, liikenneyhteydet, palvelut vaikka pyörien päällä ja lähikoulut ovat olemassa.

Kuntavaalit lähestyvät. Yksi tärkeimmistä uuden valtuuston tehtävistä on luoda asukkaille hyvä elämä hyvässä ympäristössä niin keskustoissa ja lähiöissä kuin maaseudullakin. Tyytyväinen asukas, olkoon lapsi tai nuori tai aikuinen, on hyväksi itselleen ja ympäristölleen.

Onnentunteita, terveyttä ja hyviä muutoksia vuodelle 2021!

Marita Hauhia

Kirjoittaja on kotkalainen kirjailija ja Rock´n blues -talkoolainen, jolla on vankka opetus- ja haminalaistausta.