Alkuvuodesta moni on ottanut tavoitteekseen herkuttomuuden, herkkulakon, karkkilakon tai jonkin muun vastaavan. Itsekin otin jokavuotisen perinteen mukaan uuden vuoden lupaukseksi herkuttoman helmikuun. Lopetin sen kuitenkin kesken, en heikkouttani vaan siksi, että enemmän asiaa pohdittuani totesin, että herkkulakothan ovat aivan järjettömän typeriä.

Miksi turhaan kiduttaa itseään viemällä hyvät herkutteluhetket pois? Mitä sillä voittaa? Ehkä voi osoittaa itselleen, että tarvittaessa pystyy olemaan ilman herkkuja, mutta miksi niin pitää itselleen osoittaa? Omat herkkulakot ovat osuneet stressaaviin hetkiin, kuten ylioppilaskirjoitusten alle, jolloin se pienikin ilo, herkut oli viety pois silloin, kun herkkuja olisi eniten tarvinnut. Tai sitten se vain tuntuu siltä, kun ajatteli koko ajan vain sitä mitä ei voi saada.

Herkkulakon päätyttyä myös tuppaa sitten ahmimaan kaksin käsin kaikkea makeaa ja rasvaista, jolloin tilanne sokerin käytön kohdalla on plusmiinus nolla.

Jos herkkujen käytön kanssa ei ole ongelmaa, miksi pitäisi olla niitä ilman? Ja jos on, silloin täydellinen kieltäytyminen on vain liian rankalta kuulostava äkkimuutos elämään. Varsinkin, jos se on kuukauden kestävä hetkellinen lakko.

Hyödyllisempää olisi ottaa tavaksi vaikkapa syödä herkkuja ainoastaan lämpimien aterioiden yhteydessä, tai sallia herkuttelu pelkästään tiettyinä päivinä. Esimerkiksi joillakin lapsilla käytössä olevat karkkipäivät voisivat toimia myös aikuisillekin.

Herkut eivät ole pahaksi, eivätkä vahingoita läheisiä, joten miksi kieltää itseltään ne kokonaan? Leivonnaiset ja makeiset tuovat mukavaa ja toivottua piristystä arjen tylsyyden keskelle, ja niiden kuuluisikin olla osana elämää kuukaudesta toiseen. Toki täytyy muistaa kohtuus kaikessa ja terveelliset elämäntavat, mutta ne ei saa olla kaikki kaikessa.

Liiallinen herkuttomuuteen pyrkiminen voikin johtaa erilaisiin syömishäiriöihin, kuten ortoreksiaan. Samalla voikin pohtia sitä näkökulmaa, miksi ylipäätään herkkulakot on olemassa? Ovatko yhteiskunnan vääristyneet kauneusihanteet ja fatfobia ajaneet meidät ehkä tiedostamattakin siihen pisteeseen, että herkuista tahdotaan luopua laihuuteen pyrkien, vaikka ne voivat kuulua kohtuullisissa määrin myös terveelliseen elämään!

Mimi Korjus

Kirjoittaja on haminalainen opiskelija.