Korona on tuonut elämäämme alakuloa. Sosiaaliset kontaktit ovat minimissään. Harrastustoimintaan osallistumista on rajoitettu. Lapset ja nuoret joutuvat käymään kouluaan etänä. Myös työpaikoilla on siirrytty etätyöhön, missä se vain on mahdollista.

Urheilutapahtumia järjestetään ilman yleisöä, jos ylipäätään järjestetään. Lähes kaikki kulttuuritapahtumat on peruutettu. Valitettavasti koronan seurauksena myös lomautukset ja irtisanomiset ovat lisääntyneet. Loppukesästä koronan ajateltiin väistyvän, mutta niin vain uusi aalto iski päälle entistä rankempana. Kasvavan koronariskin seurauksena hallitus on päättänyt jopa siirtää huhtikuun kuntavaaleja kahdella kuukaudella eteenpäin. Eduskunta päättänee asiasta tällä viikolla.

Ihmisten arki on muuttunut koronan johdosta harmaammaksi, mitä se muutoin olisi. Ilon ja riemun hetket ovat valitettavan harvassa.

Mennyt viikonloppua ja sitä edeltänyt puolitoistaviikkoinen toi kuitenkin mukavia elämyksiä ainakin urheilua seuranneille. Jälleen kerran toteutui se tosiasia, että yllättäen saavutettu urheilumenestys tuntuu tosi maukkaalta. Kukapa olisi uskonut, että Lotta Kemppinen juoksee EM-hallikisoissa hopealle ja että Ella Junnila sekä Kristian Pulli hyppäävät pronssille. Kaikki edellä mainitut mitalisuoritukset kirjataan suomalaisen yleisurheilun historiaan kultakirjaimin. Muitakin yllättäjiä kisoissa oli.

Myös hiihdon MM-kisoissa nähtiin loistavia taisteluja ja venymisiä. Maailman paras yhdistetyn hiihtäjä Ilkka Herola onnistui nyt normaalimäessä sen verran hyvin, että hiihto-osuudella kurottavaa kärkipaikalle jäi vain minuutin ja viiden sekunnin verran. Hopeamitali tuntui varmasti Ilkasta itsestään niin kuin meistä kisan seuraajistakin kullan arvoiselta.

Samanlaista taisteluhenkeä osoittivat myös miesten parisprintissä Risto-Matti Hakola ja Joni Mäki sekä koko naisten viestijoukkuekin ankkurinsa Krista Pärmäkosken johdolla. Saavutetut hopea- ja pronssimitalit voitettiin, ei hävitty.

Huippu-urheilussa ennakkoon varmana voittajana pidetyn asema ei ole helppo. Kun se voitto tulee, sitä pidetään lähes itsestään selvyytenä ja toista sijaa isona tappiona. Ei ihme, että nämä ”voittajina” kisaan lähteneet joskus häipyvät pää painuneena takavasemmalle, kun kaulaan on ripustettu kullan sijasta himmeämpi mitali puhumattakaan, jos kohtaloksi on tullut pistesija.

Mitalien jakaminen ennakkoon on aika yleistä urheilussa. Sitä tekevät jatkuvasti urheilutoimittajat. Me penkkiurheilijatkin sorrumme monesti tarkastelemaan mitalimahdollisuuksia sinivalkoisten lasien kautta. Tottakai joskus myös urheilijat itse valmentajineen antavat liian optimistisen kuvan mitalimahdollisuuksistaan luoden näin pohjaa tuleville pettymyksille. Oppi on se, että perusteettomaan etukäteishypetykseen ei kannata sortua.

Hiihdon ja yleisurheilun arvokisat vahvistivat kuitenkin tällä kertaa kovasti uskoa suomalaisen urheilijan menestymismahdollisuuksiin. Kun joukossa oli myös monta aikuisten arvokisojen ensikertalaista, saavutusten arvo on sitäkin suurempi.

Kalevi Suortti

Kirjoittaja asuu Espoossa, mutta on kotoisin Vehkalahdelta.