Viime viikolla vietettiin korona-etätöiden vuosipäivää. Luultavasti ihan näinä päivinä tulee kuluneeksi myös vuosi ensimmäisestä uutisesta, joka käsitteli etätyön tuomia vaikeuksia, ongelmia ja hankaluuksia. Niitä media on mielellään ja ahkerasti tuonut esiin.

Julkisuudessa annetaan ymmärtää, että etätyöntekijä istuu aamusta iltaan läppärinsä äärellä, niskat kyyryssä ja pelkkä pyjama päällä. Hän ei pidä taukoja – ei vaikka niskoja särkee, selkää vihloo ja joka paikkaa jomottaa. Henkisesti hänellä ei mene yhtään paremmin, koska yksinäisyys vaivaa, yhteisöllisyyden tunne on tipotiessään ja elämä ahdistaa. Lemmikitkin kärsivät, vaikka kukaan ei enää muistakaan, miksi. Mutta niin asiantuntijat kertoivat.

Tämä kirottu etätyö on nyt trendikäs aihe, joten ajattelin itsekin käyttää tämän palstatilani kotityöläisen haastatteluun. Mutta koska ketään ei pitäisi tavata, haastattelen itseäni. Niinpä, Heidi Nevalainen, olet jo vuoden tehnyt töitä kotona, joten kerropa, mihin kaikkialle sinua koskee.

– Kiitos kysymästä! Minua ei koske mihinkään.

Eihän se voi pitää paikkaansa. Varmasti ainakin hartiat on jumissa?

– Minulla on hyvä, säädettävä työtuoli. Läppärin sijasta käytän erillistä näppäimistöä, isoa näyttöä ja ergonomista rullahiirtä…

Hetkinen nyt. Tämä ei vaikuta kiinnostavalta. Entäpä henkinen puoli? Sinun täytyy olla väsynyt, koska päivät venyvät ja tauot unohtuvat?

– Pidän ruokatauon ja kaksi kahvitaukoa. Jos työpäivä venyy, teen jonain toisena päivänä sitten lyhyemmän päivän.

Hahaa, kaipaat työpaikan kahvitaukoja, eikö?

– No kieltämättä siellä oli hauskaa höpötellä ja nauraa yhdessä. Mutta jos ajattelen positiivisesti…

Ei, ei, tämä vastaus riittää. Kerrohan, kuinka pahasti tunnet pudonneesi työyhteisön ulkopuolelle?

– Itse asiassa olen enemmän yhteydessä työkavereihini kuin aiemmin. Sähköiset välineet ovat helpottaneet yhteydenpitoa. Olen yhteyksissä sellaisiinkin työkavereihin, joihin en ennen juuri ollut.

Olipa tylsä vastaus. Millainen pyjama sinulla on tänään päällä?

– Ei ole pyjamaa, pukeudun samalla tavalla kuin jos lähtisin työpaikalle. Tuntuu, etten pääse työrooliin ilman sitä. Tai no, kiristävien farkkujen sijaan käytän legginssejä, mutta muuten työvaatteita.

Tämä haastattelu ei nyt mene suunnitelmien mukaan. Kysyn kuitenkin vielä, miten lemmikkisi jaksavat. Sinullahan on kaksi kissaa.

– Mukavaa, että kysyit! Niillä on kaikki hyvin. Nukkuvat ja tuskin huomaavat, että edes olen täällä.

Tästä ei taida tulla mitään. Sano edes, että odotat jo innolla etätöiden päättymistä!

– Oikeastaan toivon, että kun korona on nujerrettu, saisimme edelleen tehdä etätöitä edes muutaman päivän viikossa. Olen tehnyt töitä paljon tehokkaammin kuin ennen.

Eiköhän se ollut siinä, kiitos vaan. Etsimme oheen jonkun asiantuntijan, joka kertoo, että olet väärässä. Eihän se nyt käy, että joku olisi näinä aikoina tyytyväinen.

Heidi Nevalainen

Kirjoittaja asuu Kotkassa, mutta ihmettelee tasaisesti ihan koko maailmaa.