Vaalit ja valinnat ovat ohi, tulos tiedossa. Voimia ja viisautta valituille!

Siirretyt vaalit eivät tuntuneet vaaleilta, koska valtakunnan poliitikot ovat olleet mediassa yli vuoden koronan takia ja nyt vasta loppusuoralla ryhtyivät politikointiin, vetosivat äänestämään puolueita. Samaan aikaan kunnallispolitiikan ehdokasvaltuutetut tekivät omaa vaalityötään päästäkseen päättämään, tosin puolueitten alaisina mutta kuitenkin henkilöinä.

Lupauksia, hyvinvointia, parannuksia ja uusia etuja oli luvassa ihan joka taholta. Valtakunnallista puhetta riitti lisäajalla mediassa jopa niin ristiriitaisesti, että tuli mieleen jänisten ristihuulet. Vähemmälle jäivät kuntaehdokkaitten puheet ja lupaukset, kun ei voinut pitää yleisökeskusteluja ja -tapaamisia. Vaalimainosten iskulauseet eivät paljonkaan itse ehdokkaasta kertoneet.

Joka tapauksessa uusi ehdokas uskoo vakaasti pääsevänsä vaikuttamaan, mutta käytäntö on osoittanut, että vanhat vaikuittajat ottavat vahvasti uudet siipiensä suojaan. Äänestyksissä sitten ollaankin samaa mieltä kirjoittamattoman puoluekurin avulla. Useimmissa puolueissa kyllä vannotaan, että sana on vapaa eikä ole mitään puoluekuria. Ehkä ei olekaan puolueitten omissa kokouksissa, mutta kyllä valtuustojen kannanotot ja äänestykset ilmoitetaan puolueittain.

Kotisohvalta katsottuna ilmassa oli selvä ristiriita. Ei pitänyt olla valtakunnallisia puoluevaaleja, mutta kuitenkin oli, koska puolueitten puheenjohtajille järjestettiin vaalitenttejä, joissa pähkäiltiin valtakunnallisia asioita ja nostettiin oma puolue paremmaksi vaikka syyttämällä tai haukkumalla toisia. Vaikka kunnan ehdokkaat esiintyivät henkilöinä omine ajatuksineen, niin valtuustossa viimeistään ollaan yhteisrintamassa. Suhteellisessa vaalitavassa juuri ehdokkaitten määrälläkin vaikutetaan puoluevaltaan.

Puolue/henkilö-ristiriidan takia minulla oli todella vaikeuksia löytää sopiva ehdokas. Joka puolueessa oli tuttuja tyyppejä, kelvollisia valtuustoon. Pähkäilin, nukuin aina yön yli ja siirsin äänestystäni viimeiseen etä-äänestyspäivään asti. Valikoidut ehdokkaani tuntuivat päteviltä päättämään kuntani asioista, mutta puolueohjelmissa tökki aina jokin, mikä ei sopinut minun elämääni ja toiveisiini kuntalaisten hyvinvoinnista. Puoluekuri tökki eniten.

Monella tuttavallani tuntui olevan sama pulma. Ehkä epävarmuus johtui siitä, että koronan aikana puolueitten edustajat ovat olleet vahvasti esillä mediassa omine tavoitteineen sekä erilaisine näkökulmineen valtakunnan asioista ja niiden hoidosta. Politiikan totuus muistutti keskinäistä valtapeliä, jota käydään äänestäjien äänillä ja jossa kuntalaisen arki on kovin kaukana päätöksistä ja teoista.

Niillä, jotka kaiken myllerryksen jälkeen pääsivät valtuustoon vaikuttamaan, täytyy olla sisäinen palo yhteisten asioitten hoitamiseen ja vahva tuntemus oikeassa olemisesta. Kuitenkin on varauduttava jatkuviin kompromisseihin ja pettymyksiinkin, voimainkoetukseen seuraavat neljä vuotta, kaiken päämääränä asukkaitten hyvinvointi.

”Mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti jos sä rakkaani seisot mun vierelläin...” Näin laulavat Matti ja Teppo. Voisi olla vinha vihje uusille valtuutetuille sekä vanhoille konkareillekin, koska kunnan asukkaille tärkeintä on se, että oman arjen polku sujuu eikä vain oman arjen vaan omien lasten, nuorten, kumppanin ja vanhempien, kaikkien läheisten ihan joka kolkassa kuntaa, ja että rinnalla on joku, joka välittää.

Kaikki muu tulee vasta seuraavaksi.

Marita Hauhia

Kirjoittaja on kotkalainen kirjailija ja Rock´n blues -talkoolainen, jolla on vankka opetus- ja haminalaistausta.