Tuntolevyn löytyminen Punnuksen vanhasta kaivosta pani vauhtia etsijöihin.

Muolaan Punnuksen kylässä kansakoulunmäellä talvisodan aikaan 14.2.1940 käydyissä taisteluissa jäi kentälle runsas määrä kaatuneita suomalaissotilaita. Jatkosodan aikana suomalaisten vallattua Muolaan takaisin alkoi heidän etsintänsä kotimultiin toimittamisekseen. Paljon jäi kuitenkin löytämättä.

Vuonna 2018 etsijät löysivät Punnuksen alueelta vajoaman, joka paljastui vanhaksi kaivoksi. Kaivosta löydettiin sotilaittemme jäännöksiä, joista kuuden henkilöllisyys saatiin varmistettua.

Yksi löytyneistä vainajista oli vehkalahtelainen Pertti Joukainen. Hän sai sankarihautajaiset ja lopullisen leposijansa Myllykylän hautausmaan sankarivainajien joukosta 12.6.

Joukaisen tytär Saila Ahtiainen oli 3-vuotias isän kadottua talvisodan myrskyihin helmikuussa 1940. Sailan muutamaa vuotta nuorempi sisar Sisko (nyk. Muurman) asuu Huutjärvellä.

Pertti Joukaisen viimeinen leposija sijaitsee Haminan Myllykylän hautausmaalla.

– Oma äiti tietenkin kaipasi ja odotti isää tulevaksi takaisin. Kun tieto hänen löytymisestä nyt tuli, se vapisutti meitä kaikkia, se oli iso ja helpottava uutinen, muistaa Kotkassa asuva Ahtiainen, 84.

– Muistikuva minulla on isän kiikuttaessa minua jossakin keinussa. Ehkä tunsin alitajunnassa jonkinlaista lapsen vihaakin häntä kohtaan, kun hän ei koskaan tullut takaisin

Satu Tolmunen on Joukaisen tyttären Siskon tytär. Hän kertoo koko suvun huojentuneen Muolaan mysteerin selviämisestä.

– Äitini syntyi kuukautta isoisän katoamisen jälkeen ja mammani jäi yksin hoitamaan kahta pikkutyttöä ja maatilaa Reitkallissa selviytyen kuitenkin pahimman yli, kertoo Tolmunen.

– Isoisän katoaminen varjosti äidin elämää koko ajan. Itsekin olen miettinyt, mitä Punnuksessa oikein tapahtui. Pienenä kuvittelin isoisäni joutuneen sotavangiksi ja palaavan vielä takaisin jonakin kauniin päivänä.

– Nyt ympyrä vihdoin sulkeutui ja isoisä pääsi kotipitäjänsä multiin, sanoo Tolmunen.

Saila Ahtiainen isänsä arkun äärellä.

Valtavat tappiot Punnuksen taisteluissa

Pelkästään 15.2. tiedettiin Punnuksen kansakoulun alueella kaatuneen 31 sotilasta. Heidän hautojaan ei kuitenkaan löydetty mistään ennen 2018 läpimurtoa. Jo tuolloin heräsivät epäilykset koulun kaivosta, joka näytti olevan maalla täytetty. Venäjän sotajoukkojen tapana oli sulloa vihollisten vainajat kaivoihin, mutta 2017 etsinnöissä paikalta ei löytynyt enää edes kaivoa.

Haave ei kuitenkaan kuollut.

Pietarilainen Karjalan Valli -etsintäryhmä sai luvan jatkaa etsintöjä alueella. Kävi ilmi, että alueelta löytyneessä painaumassa olikin vanhan kaivon jäänteet. Sen hirsikehikon löydyttyä alkoi kova työ ja vasta neljän metrin syvyydestä vastaan tulivat ensimmäiset luut. Legenda olikin totta.

Ensimmäisellä etsintäkerralla löydettiin kolmen kaatuneen jäänteet tuntolevyineen, keväällä jatkuneissa etsinnöissä kolme lisää. Heidän tunnistaminen oli tuntolevyn puuttumisesta johtuen haasteellisempaa, sillä Punnuksen alueen taisteluissa 15.-16.2.1940 kentälle oli jäänyt arviolta 80 suomalaissotilasta.

Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen toimesta kentälle jääneiden tunnistamiseksi tehtiin tavanomaista laajempi ja perusteellinen tutkimus. Tuntolevytietojen ja sotahistoriallisten tapahtumatietojen perusteella pyydettiin omaisilta dna-tunnistusta varten yhteensä 21 vertailunäytettä, joita verrattiin kaatuneiden jäänteistä otettuihin näytteisiin.

Nyt tunnistetut vainajat tuotiin Suomeen syksyllä 2019. Vainajista Pertti Joukainen oli vehkalahtelainen, viisi muuta tunnistettua iittiläisiä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) oikeusgenetiikan laboratorion tutkimuksissa kyettiin vahvistamaan sekä tuntolevyn haltijoiden että kolmen muun kentälle jääneen henkilöllisyys.

Viimeinen tunnistus kirjattiin tehdyksi Kansallisena veteraanipäivänä 27.4., jonka jälkeen kaikki kuusi sankarivainajaa voitiin saattaa kotiseurakuntiensa hoiviin.

Kuuden Punnuksessa kaatuneen sotilaan sota-aikaiset kuvat.