Tuulimyllyn katontervaajat ja maalari yläilmoissa.

Tykän tuulimylly oli perusteellisessa huollossa, jossa myllyn kattopaanut tervattiin kahteen kertaan ja mylly maalattiin muutenkin kauttaaltaan.

– Aika kuluu, edellisestä maalauksesta ehti kulua jo 11 vuotta, kertoo tuulimyllyn vuonna 1992 – 93 rakentanut Hannu Tykkä.

Maalausurakan otti Tmi Milla Toikka. Milla sai kumppanikseen Eveliina Materon.

Luokkakavereita olimme jo Ekamissa opiskellessamme alalle pintakäsittelijöiksi 2014 – 17. Yhä useammat tämän alan ammattilaiset ovat naisia, kertoo Milla.

Paanukatto oli Millalle uusi tuttavuus. Ennen töihin ryhtymistä oli kerrattava tervakäsittelyn perustotuuksia.

– Ensimmäisen tervauksen teimme ohennetulla tervalla, mutta toinen sitten ilman ohenteita. Paanut imivät ainetta hanakasti, olisi kestänyt vielä vaikka kolmannenkin kierroksen.

Nostokorilla alas, tarviketäydennykseen ja kahvipaussille. Kuvassa vasemmalla Eveliina Matero ja Milla Toikka.

Myllyn katto on yli 10 metrin korkeudessa. Apuun maalarit hankkivat Heikki Pousi Oy:ltä henkilönostimen, jolla pienen sopeutusvaiheen jälkeen päästiin oikeisiin korkeuksiin kätevästi.

– Juhannukseen mennessä tämä on saatava valmiiksi. Ei kuitenkaan juhannusjuhlinnan vuoksi vaan siksi, että uusi urakka odottaa heti juhannuksen jälkeen, kertoo Milla.

Kun kokemusta paanukaton tervaamisesta nyt on, ovatko tavoitteena vielä korkeammat paanukatot, esimerkiksi kirkot, joissa paanukatot ovat arkea?

– Ne ovat isompia urakoita ja menevät usein isoille rakennusyhtiöille. Alihankkijana olen toki työskennellyt isoilla työmailla ennenkin. Onhan tämä referenssi myös tuleviin paanukattojen huoltotöihin, sanoo Milla.

Tuulimyllyn isäntä Hannu Tykkä tunnustaa, että hänestä ei enää olisi myllyn katon tervaajaksi.

– Keikkuminen nostokorissa on nuorempien työtä ja nämä neitoset hoitivat hommat ammattitaidolla. Millan maalausosaaminen on suvussa, sillä hänen äitinsä Martta oli mukana myllyn edellisessä maalausurakassa.

Hannu Tykkä totesi, että tervarien tarpeet ovat täyttä tavaraa.