Kuntavaalit järjestettiin poikkeuksellisissa oloissa ja poikkeukselliseen aikaan. Vaikka vaaliviranomaiset tekivät parhaansa, jotta ihmisillä olisi ollut luontevat mahdollisuudet käydä vaaliuurnilla mm. ennakkoäänestysaikaa pidentämällä, äänestäminen ei innostanut kansalaisia. Koko maan äänestysprosentiksi jäi 55,1 %. Kaakkois-Suomen kaupungeissa ei päästy edes tähän (Kouvola 52,3 %, Hamina 50,1 % ja Kotka 47,7 %). Näitä lukuja voi vertailla vaikkapa vuoden 1980 kuntavaalien äänestysprosenttiin, joka oli 78,1 %!

Kansanvallassa kuitenkin vain annetut äänet ratkaisevat. Siksi vaalitulokseen on tyytyminen. Kaikkinainen spekulointi sillä, mitä puoluetta alhainen äänestysprosentti, koronan seuraukset ja kesäinen vaalipäivä auttoivat tai haittasivat, on turhaa. Jääköön se politiikan tutkijoiden ongelmaksi. Siitä huolimatta matala äänestysprosentti antoi runsaasti ajattelemisen aihetta puolueille ja meille kansalaisille.

Tulevan valtuustokauden aikana moni asia muuttuu kunnissa. Suurin muutos liittyy maakunta- ja soteuudistukseen. Sen yhteydessä kaikki kuntien ja kuntayhtymien, kuten KymSote, sosiaali- ja terveystoimen sekä pelastustoimen tehtävät ja koko henkilöstö siirretään itsenäisille maakunnille, joita kutsutaan hyvinvointialueiksi. Samalla kuntien verotuloista siirretään vajaa 13 % maakuntien menojen kattamiseen.

Hyvinvointialueilla ylintä päätäntävaltaa käyttää suoralla kansanvaalilla valittava aluevaltuusto. Vaalit on suunniteltu pidettäväksi jo tammikuussa 2022. Huolestuneena jään odottamaan, millaiseksi näiden maakuntasote-vaalien äänestysprosentti tulee muodostumaan. Mahdetaanko päästä edes edellisten EU-vaalien tasolle, jolloin äänestysprosentti oli noin 40 %.

Eteläisen Kymenlaakson kannalta sote-uudistus ei näytä kovin hyvältä. Suoralla kansanvaalilla valittavaan aluevaltuustoon tulee 59 edustajaa. Vuoden 2017 kuntavaalien pohjalta tehtyjen laskelmien mukaan valtuustopaikoista menisi 31 (53 %) Kouvolalle, 18 (30 %) Kotkalle, 7 (12 %) Haminalle, Pyhtäälle 2 (3 %) ja Virolahdelle 1 (2 %). Miehikkälä jäisi ilman paikkaa.

Kuntavaalien pohjalta ei tietenkään voi suoraan päätellä tulevan aluevaltuuston kokoonpanoa. Selvää on kuitenkin se, että kun Kouvolan asukasmäärä on yksin lähes sama, mitä maakunnan muiden kaupunkien ja kuntien asukasmäärä on yhteensä, sen asema aluevaltuustossa tulee olemaan määräävä. Uudistus ei siis valitettavasti tule pehmentämään pohjoisen ja eteläisen maakunnan välistä kahtiajakoa. KymSoten piirissä käydyt keskustelut antavat tästä esimakua.

Toivottavasti eteläisen maakunnan edustajat tulevassa Kymenlaakson ”hyvinvointivaltuustossa” kykenevät hyvään yhteistyöhön ja varmistavat, että palvelulupaukset toteutuvat myös seutukunnan asukkaiden kohdalla kotikunnasta riippumatta. Senhän pitäisi olla se tärkein kysymys uudistettaessa sosiaali- ja terveyspalveluja – ei uuden hallinnon rakentaminen.

Vaaleja siis tulee riittämään lähivuosina. Runsaan puolen vuoden päästä on hyvinvointialueen vaalit, seuraavana vuonna eduskuntavaalit ja sitä seuraavana presidentinvaalit sekä EU-vaalit. Riittääkö äänestäjiä?

Monissa maissa vaalipäiviä on yhdistelty hyvin tuloksin. Sitä olisi hyvät pohtia meillä Suomessakin. Löytyisikö siitä apua kansalaisten äänestysinnostuksen ja -mielenkiinnon herättämiseksi?

Kalevi Suortti

Kirjoittaja asuu Espoossa, mutta on kotoisin Vehkalahdelta.