Pikkusiskon muuttokuorma on pakattu. Hän on saanut opiskelupaikan toisesta kaupungista ja muuttaa nyt ensimmäiseen omaan kotiinsa. Laitan tavaroiden sekaan vielä yhden lampun, muutaman maton ja verhot, jotka äiti ompeli 15 vuotta sitten minun opiskelija-asuntoni keittiön ikkunaan. Samasta kankaasta sain myös patalapun ja -kintaan, jotka nyt sujautan siskon matkaan, verhojen kanssa samaan kassiin.

Minulla ja siskollani on 16 vuoden ikäero. Olen vaihtanut hänelle vaippoja, syöttänyt tuttipullosta iltavelliä ja ottanut vastaan, kun hän käveli ensimmäisiä askeleitaan innosta hihkuen. Olen tuudittanut hänet uneen sylissäni, tanssahdellen ja laulaen Päivänsädettä ja menninkäistä, kun jokin pöpö oli nostanut kuumeen ja pieni tyttö vain itki ja itki.

Nyt hän pakkaa ylioppilaslahjaksi saamiaan astioita laatikoihin, jotka kuljetetaan muuttoautolla neljän tunnin ajomatkan päähän. Katson huolissani muuttokuormaa ja mietin, onko hänellä nyt varmasti kaikkea. Vedenkeitin, käsisaippuaa, tiskiharja, leivinpaperia? Riittävätkö lakanat, entä onko sinulla keittiöpyyhkeitä? Keskityn tavaroihin, koska se on helppoa – niitä saa kaupasta ja ne voi pakata kasseihin. Oikeasti haluaisin varustaa pikkusiskon mukaan jotain ihan muuta, mutta se ei olekaan yhtä helppoa.

Haluaisin antaa rohkeutta ja avointa asennetta, iloa, onnea ja viisautta. Niin, ja neuvoja elämään. Sellaisia kuin: Opiskele niin paljon kuin jaksat; opiskele kaikkea, mikä vähänkin kiinnostaa. Tee rohkeasti muutoksia suunnitelmiisi, jos siltä tuntuu. Etsi rauhassa paikkaasi ja hyväksy tyynesti se, ettet mitenkään vielä voi tietää, missä haluat olla kymmenen tai 20 vuoden päästä. Ei sitä tiedä koskaan.

Hyväksy myös itsesi. Älä vertaa itseäsi muihin, vaan ole juuri sellainen kuin haluat. Se riittää. Sinä olet kuitenkin maailman paras sinä. Äläkä edes ala miettiä, mitä muut sinulta odottavat tai mitä muut sinusta ajattelevat. Täytä vain omat odotuksesi, mutta muista olla itsellesi armollinenkin.

Ja tietysti on arkisempiakin asioita: Kuivaa pesukoneen tiivisteet pesun jälkeen, koska muuten ne homehtuvat. Hanki kannellinen biojäteroskis, niin ei tule pikkukärpäsiä. Syö opiskelijaravintolassa, koska niin halpaa lounasta et tule koskaan myöhemmin enää saamaan. Vastaa aina, kun äiti soittaa, koska muuten hän on pian ovesi takana kolkuttamassa, vaikka asuisit kuinka kaukana.

Sitten mieleeni muistuu eräs kerta, kun pikkusisko tuli minun huoneeseeni ehkä kolmevuotiaana. Hän meni seisomaan keskelle huonetta, piti käsiä tiukasti lähellä rintaansa ja alkoi osoitella tavaroitani kuiskaillen samalla hiljaa: ”miä en saa koskea tohon, enkä miä saa koskea tohon ja tohonkaan en saa koskea”. Olin varmaankin isosiskomaiseen tapaani tehnyt selväksi, että minun huoneeni on minun valtakuntani, jota ei saa tulla sotkemaan.

Nyt tilanne taitaa olla sama, mutta toisinpäin. Pikkusiskolla on oma elämänsä, eikä minun pidä mennä sitä sorkkimaan. Hän pärjää kyllä.

Heidi Nevalainen

Kirjoittaja asuu Kotkassa, mutta ihmettelee tasaisesti ihan koko maailmaa.