Hamina-Taavetti -linjan kiviesteet esimerkiksi tämän linnoitustyön johtajan kenraali Hanellin ottaman rakentamiskuvan Salmenkylän Kivelän seisakkeen kohdalta purettiin kesällä 1943 ja kuljetettiin Karjalan kannakselle VT-asemaan. (Kuva: Miehikkälän Salpalinja-museo)

Toimittaja, maanviljelijä, rauhanturvaaja, tiedottaja ja nyt myös kirjailija. Nämä nimikkeet sopivat Miehikkälässä asuvaan Terho Ahoseen, jolta on julkaistu 640-sivuinen kirja Salpalinja – Suomen suoja.

– Ensimmäisissä kertaus­harjoituksissani 1972 minut koulutettiin valmistautumaan taisteluun Salpalinjassa eli kotiseudullani. Myöhemmin laajentuneeseen sodanajan tehtävääni kuului edelleen kotipitäjäni Miehikkälä, kertoo Ahonen.

Noista harjoituksista alkoi Ahosen kiinnostuminen Salpalinjasta. Osallistuminen Salpavaelluksen tiedottamiseen syvensi rakkautta ja pian mies ryhtyi kirjoittamaan blogia Salpalinjan salat ja tekstejä vuosien aikana syntyikin noin 400.

– Aloite kirjaan tuli tammikuussa kustantajalta, joka lupasi tehdä kirjaan kannet, sisältö oli minun vallassani.

Otettuaan vastaan koukuttavan haasteen Ahonen ryhtyi työhön. Hän tuumasi, että on viisautta kirjoittaa aiheesta, jonka tuntee.

– Kirjoittamissani blogeissa oli valtavasti asiaa, mutta ei mikään blogi soveltunut sellaisenaan kirjaan, vaan ne oli ensin toimitettava ja täydennettävä myös viimeisillä tiedoilla. Inspiroituminen kannusti myös laajentamaan aihetta ja tuomaan kirjaan paljon uutta näkökulmaa.

Viiden kuukauden kuluttua aloittamisesta kirjoitustyö pääsi maaliin. Ahonen luonnehtii Salpalinjaa moniulotteiseksi kokonaisuudeksi, joka selviää vasta kirjan lukijalle.

Terho Ahosen kirjoittamaa ja Readme.fi:n kustantamaa kirjaa myydään kirjakaupoissa.

– Mikään tieteellinen lopputyö tämä ei ole, lopputyö se on vain minulle. Kirjassa on yli 80 mustavalkoista kuvaa. Karttoja on vain yksi. Se oli kustantajan ainoa rajaava linjaus.

Salpalinjaa on myös Haminassa, johon taaempi asema Hamina – Taavetti -linja kuuluu. Työt alkoivat välirauhan syksynä 1940, mutta jatkorakentamisen painopiste siirtyi 1944 idän suuntaan. Siihen päättyi Hamina – Taavetti -linjaan satsaaminen.

– Mannerheimin luvalla ryhdyttiin 1943 siirtämään junilla linjan kiviesteitä Kannakselle, sillä Kannaksella ei ollut tarjolla tarpeeksi kivimateriaalia. Hamina – Taavetti -linjasta tuli taustalinja mutta oli silti tärkeä.

– Hillosta Salmenkylään ja edelleen Reitkallin ja Kannusjärven suuntaan kulkenut HT-linja kaupungin länsipuolella sijainneena olisi saattanut olla taistelutilanteessa kaupunkiasutukselle tuhoisa.

Ahonen muistuttaa, että Salpalinjalla oli tärkeä rooli sodissamme, vaikkei Salpalinjalla ammuttu laukaustakaan.

– Salpalinja oli vihollisen tiedossa ja linja rajoitti ratkaisevasti puna-armeijan hyökkäyshaluja jatkosodan linjojen pysähdyttyä Tali – Ihantalan torjuntavoittoomme. Kun samaan aikaan liittoutuneet rynnistivät kohti Saksaa ja Berliiniä, Stalinin oli irrotettava sotavoimiaan Kannakselta ja Suomen rintamalta, kun linjojen taustavoimana oli vielä Salpalinja teräsvahvistettuine betonikorsuineen.

– Koskematon ja taisteluvalmis linnoitus olisi ollut liian hankala ja aikaa ottava vastus puna-armeijalle, arvioi Stalin. Pakkoa meillä ei ollut taistella talvisotaa ja rakentaa Salpalinjaa, vaihtoehtona olisi ollut Viron tie, kiteyttää Ahonen.

Salpalinja ei ole laajemmassa tietoisuudessa Suomessa. Syynä on Terho Ahosen mukaan se, ettei Salpalinjalla koskaan taisteltu.

– Tärkeä rooli Salpalinjalla on ollut. Yleissivistyksen ja lähihistorian tuntemisen vuoksi linjaan kannattaisi kaikkien tutustua.

Jos kartan (ei ole kirjassa) linnoitussuunnitelma silloisen Vehkalahden Turkialla 2-3 kilometrin matkalla olisi ehditty rakentaa, kylässä olisi yhä toistakymmentä järeää teräsbetonikorsua nähtävyytenä. Ainoastaan kiviesteet ehdittiin rakentaa, pelloilta nekin on purettu. (Kartta Kansallisarkisto / kuvannut Juha Kilpeläinen)