Amerikkalaistyylinen mainonta alkoi jo vuonna 1957, ja tv-ruutu osoittautui erinomaiseksi markkinointikanavaksi.

Muistan hyvin, kun Teija Sopanen mainosti Pepsodent-hammastahnaa mustavalkoisen tv:n suorassa lähetyksessä. Teija ilmestyi kuvaruutuun vakuuttamaan, että tarvittiin juuri Pepsodenttia hammasten puhtauteen ja hoitoon. Siihen aikaan ei kotitalouksissa ollut vielä hammastahnoja eikä -harjoja, mutta pian alkoi ilmestyä tuotteita kauppoihin ja kotien pesupaikoille.

Toinen muistikuva mainonnan tehosta oli Lux-saippua. Voi, miten iho parani ja olo tuntui hienolta, kun Lux-saippuavaahto hiveli kasvoja! Sitä ennen oli ostettu pala- tai saunasaippuaa kaupasta ja niillä selvitty.

Nyt ovat kauppojen hyllyt ja verkkokauppojen varastot pullollaan eri merkkisiä tuotteita ihan joka käyttöön ja tarpeeseen, ylikin. Enää ei mennä kauppaan ja tempaista ensimmäistä shampoota tai muuta tuotetta ostoskärryyn, vaan tutkitaan hyllyjä tai nettiä ja etsitään juuri itselle sopivaa tuotetta niin hinnaltaan kuin ominaisuuksiltaankin. Ja mistä tietää, mikä on sopivin? Ei tiedäkäään, vaikka niin luulee. Mielikuva syntyy yleensä mainonnan avulla.

Jos valitsee tietyn tuotteen eikä umpimähkään mitään vastaavaa, mainos on onnistunut tehtävässään. Ensin herätetään huomio (Attention), seuraavaksi mielenkiinto (Interest) tuotetta kohtaan, sitten halu (Desire) saada se ja lopulta tehdään ostopäätös ja hankitaan tuote (Action). Tällä AIDA-periaatteella on tehty ja tehdään lähes jokainen mainos. Tarkoitus ei ole pelkästään vaikuttaa silmiin ja korviin vaan tunteisiin, myös alitajuntaan. Mainostoimistojen ammattilaiset keksivät kyllä keinot.

Tuotteita, joista tiedotetaan markkinoimalla, tulee jatkuvasti. Tärkeintä on saada kuluttaja ymmärtämään, että tuotteen hankkiminen muuttaa elämän paremmaksi tai onnellisemmaksi. Tuskin uusia tuotteita muutoin hinguttaisiin vanhojen käyttökelpoisten rinnalle ja sijaan. Varsinkin tv-mainonnassa on nykyään niin erikoisia konsteja herättää huomiota ja tunteita, että ei edes alkuun osaa arvata, mistä tuotteesta on kyse. Tuloksena on jopa ärsyyntyminen, mutta sekin on hyvä kikka muistaa tuote.

Sauna mielletään kuumaksi hikikopiksi, jossa löylyä lisätään niin, että alkaa olla jo tuskallista mutta ah, niin suomalaista meininkiä. Mainontaan sellainen hikikoppi ei sovi, vaan pitää olla miellyttävä olotila saunan lämmössä ja pesutiloissa, ehkä pulahtaminen järveen tai mereen. Siinä sivussa sitten näkyy tuote, joka luo mielikuvan, että juuri sitä tarvitaan hyvään saunomiseen.

Monet firmat ovat valmiita satsaamaan isoja rahoja markkinointiin eivätkä turhaan, sillä julkisuus, näkyvyys ja houkuttavuus takaavat myynnin. Harvemmin tulee ajatelleeksi, että mainoksen kustannukset sisältyvät tuotteen hintaan.

Äidilläni oli aikoinaan tapana sanoa, ettei pidä hankkia sitä, mitä tarvitsee vaan sitä, mitä ilman ei tule toimeen. Ei taida päteä nyky-yhteiskunnassa, vaikka kestävä kehitys ja kierrätys ovatkin jo monien ihmisten asenteissa ja arjessa. Tarvitaanko jatkuvaa talouskasvua vai riittäisikö se, mitä on jo saavutettu, vai pitäisikö keksiä uusia keinoja rahan hankintaan ja kiertoon?

Itse yritän järkeillä ja käyttää jopa medialukutaitoa, mutta kummasti kaupassa tarttuu käteen hyvin markkinoitu tuote sopivimpana vaihtoehtona. On siis nöyrästi todettava, että kyllä mainonta vaikuttaa minunkin maailmassani juuri niin kuin on ollut tarkoitus, antaa toivoa paremmasta olosta tai tuloksesta.

Marita Hauhia

Kirjoittaja on kotkalainen kirjailija ja Rock´n blues -talkoolainen, jolla on vankka opetus- ja haminalaistausta.