On vapaus koronasta – ainakin teoriassa. Lisäksi lokakuussa ovat Mikkelinpäivä, opettajien päivä, vanhusten viikko, Aleksis Kiven syntymäpäivä, YK:n päivä sekä Turun ja Helsingin kirjamessut.

Mikkelinpäivänä muistellaan enkeleitä, ja opettajien päivänä annetaan arvoa opettajille, kunnes arki taas koittaa. Vanhuksista pidetään huolta koko viikko, mutta entä viikon jälkeen? Aleksis Kiven päivänä liputetaan kansallisuutta ja kirjallisuutta, YK:n päivänä koko maailmaa, vaikka maailma on täynnä ilmastonmuutosta, ongelmia ja jopa sotia.

Turun kirjamessut, minäkin mukana, avautuivat yhtä vilkkaina kuin ennen koronaa mutta eivät yhtä vapaina. Yleisöä oli paljon, kirjoja ja muutakin tavaraa oli paljon. Kirjallisuuden likäksi mukana oli musiikki-ihmisiä sekä ruokaa ja viinejä, ja niin kuin ennenkin, presidentti Niinistö esiintymässä ja rouva Haukio messujen keulahahmona.

Yksistään kirjojen kiinnostavuuteen ei taideta enää luottaa, koska messuille on kehitelty uusia houkutuksia. Ensin kylkiäisiksi tulivat ruoka- ja viinimessut, ja saattoipa käydä niin, että poistujien kasseissa oli enemmänkin viinejä, leipää ja muita herkkuja kuin itse kirjoja. Nyt ruoka- ja viinimessut ovat pysyvä osa kirjamessuja niin Turussa kuin Helsingissäkin.

Viimeaikaisiin lisähoukutuksiin ovat kuuluneet julkkikset ja teemat. Muistan hämmennykseni Turun messuilla muutama vuosi sitten, kun jättikokoiset Jorma Uotinen ja Robin ottivat tuloaulan seinällä vieraat vastaan. Tänä vuonna teemana oli musiikki, joten julkkiksia oli runsaasti puhumassa ja signeeraamassa toimittajien kirjoittamia elämänkertojaan. Monet ammattikirjailijatkin ovat alkaneet keskittyä merkittävien elävien ja kuolleitten aikaansaannoksiin.

Biofiktiot, nykyelämänkertojen nimitys, tuottavat voittoa julkkisten avulla paremmin kuin muu kirjallisuus. Kustantamo valitsee käsikirjoituksista oletettavasti voittoa tuottavat kirjat, ja kirjakauppaketjun sisäänostaja tutkii julkaisuista, mitä hyllyille kannattaa myynnin kannalta valita, ja kirjasto etsii omansa määrärahojen puitteissa. Omakustanteiset kirjat hoitaa tekijä itse.

Kaikki julkaistut kirjat eivät suinkaan pääse ihmisten selailtaviksi, nettiin kyllä, mutta kaikilla ei ole nettiä. Syrjäytetty kirja päätyy lopulta alennusmyyntiin tai makulointiin, mikä tarkoittaa kansien irrottamista pahvinkeräykseen ja sivujen päätymistä paperinkeräykseen.

Messuilla, kirjakaupoissa ja kirjastoissa pitäisi olla julkkis­osasto ja omat paikat sellaiselle kirjallisuudelle, joka syntyy kirjailijoitten omassa päässä niin kuin aikoinaan kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ja Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla. Shakespearen kuolemattomat näytelmät syntyivät jo 1500-luvulla ja toimivat yhä.

Lukutaito on elämän sujumisen perusta, sillä ilman sanoja ei ole ajatuksia. Peruskoulu on sanaston ja lukutaidon avainasemassa, ja siksi tarjolla pitäisi olla kaikenlaista kirjallisuutta, selkokielistäkin, jotta löytyisi jokaiselle sopivaa luettavaa. Kirjasta voi löytyä ystävä, elämyksiä ja mielikuvistusreissuja turvallisesti vaikka omassa sängyssä. Ei pidä kuitenkaan syyllistyä, jos kirjat eivät kiinnosta. Syynä voivat olla vaikealukuiset oppikirjat ja niiden sisällöt, jotka harvemmin kiinnostavat koululaisia, tuloksena negatiivinen tunnelataus, jota lukemisvaikeudet usein vahvistavat.

Pimenevät lokakuun illat ovat kyllä hyvää aikaa avata paperi- tai äänikirja ja lähteä metsästämään elämyksiä ja tietoja yksin tai kaksin tai koko perheen kanssa tai viettää aikaa yhdessä ja viihtyä.

Marita Hauhia

Kirjoittaja on kotkalainen kirjailija ja Rock´n blues -talkoolainen, jolla on vankka opetus- ja haminalaistausta.