Otsikon lausahduksen kuulin eräältä Suomi 100 suurkonsertin yleisönä olleelta vieraspaikkakuntalaiselta. Tuon saman toteamuksen olen kuullut aiemmin Kymen Jääkäripataljoonan Killan iltamien ja suurten veteraanikonserttien  yhteydessä, sekä ensimmäisen Hamina Tattoon yleisökommenttina.

Mainitsemani tilaisuudet ja tapahtumat, jotka mukana olleena tunnen, ovat edellyttäneet poikkeuksellisen runsasta, ennakkoluulotonta, luovaa ja intensiivistä vapaaehtoistyötä. Vastaavanlaisia tapahtumia on tietenkin ollut monia muitakin, mutta tietoni ja kokemukseni ovat edellä mainituista.

Haminasta ja lähiseudulta Kymenlaaksosta ilmeisesti löytyy ihmisiä, jotka innostuvat luovaan talkootyöhön hyviksi ja ehkä erilaisiksi kokemiensa tapahtumien tuottamiseen jaksaen puurtaa kaukana häämöttävän tavoitteen saavuttamiseksi. Pohdittuani aihetta oletan ihmisillä olevan luontainen tarve tehdä jotakin niin sanotusti ikimuistoista sekä kokeakseen antaneensa toiminnallaan jotakin muille, eli tapahtumissa ja konserteissa yleisölle.

Mielestäni kokonaisuus käsittää yhtenä tärkeänä osana juuri yleisön, eli ilman sen paikalla oloa ja mukana elämistä ei onnistunutta lopputulosta synny. Suomi 100 juhlavuoden teemana on ”yhdessä” ja se kertookin yhdellä sanalla onnistuneen yleisötilaisuuden ja monen muunkin onnistumisen syvimmän olemuksen. Viimeaikoina jonkinlaiseksi muotisanaksi tullut yhteisöllisyys ilmaisee myös asiaa tarkoittaen yhdessä tekemistä samaan yhteiseen tavoitteeseen pyrkien ja lopulta kokien yhdessä onnistumista.

Lainaan tähän kahta lausumaa, joista tunnetuin on J.F. Kennedyn virkaanastujaispuheesta vuonna 1961: ”Älkää kysykö, mitä maa voi tehdä teille – vaan kysykää, mitä te voitte tehdä maallenne!”.

Tuntemattomampi on erään linja-autonkuljettajan lausuma 1990-luvun alkupuolelta, jonka kuulin Savonlinnassa istuessamme autossa odottamassa varusmiessoittokunnan esiintymistauolla. Näimme kauniin naisen kävelevän ohi ja kuljettaja totesi: ”Kyllähän tuollekin antaisi ja saisihan siinä samalla itsekin!”.

Noissa kahdessa lausumassa hyvin eri tavoin ilmaistuna on todella suuri viisaus kertoen oman työn, panostuksen ja antamisen ensiarvoista tärkeyttä. Paljon antaessaan ei ehkä edes voi odottaa mitään saavansa, mutta silloin saakin todella paljon.

Valitettavan usein haluamme kuitenkin heti tuloksia ja tuloksien pitää olla rahassa mitattavaa taloudellista hyötyä. Näin tietenkin tuleekin olla myydessämme työtä työn ostajalle, josta virheellisesti käytetään termiä työn antaja. Laajemmin elämässä, varsinkin harrastaessa, mutta myös työpanoksemme myytyämme on kokonaisuudelle hyväksi antaa siihen kaiken mitä voimme erityisesti panostusta laskematta ja tarkkailematta. Silloin lopulta myös saamme todella paljon.

Lainaan vielä jo edesmenneen aiemman esimieheni ja sittemmin ystäväni kenraali R.W. Stewenin sanontaa: ”En ole milloinkaan ollut työssä, vaan olen ollut palveluksessa.” Tuo omalla tavallaan kertoo kokonaisvaltaisesta työn ja muun elämän paljon antavasta erittelemättömästä symbioosista.

Tuossa edellä oli joitakin pohdintoja aiheesta ”onnistuu vain Haminassa”. En tiedä ja tuskin kukaan tietää, miksi niin on, mutta muuallakin toimineena tiedän sen kuitenkin suurelta osin olevan totta. Niin on ollut ja alkukesän suurkonsertin perusteella kiitollisena esiintyjille, muille tekijöille  ja yleisölle tunnen nyt olevan.

Toivokaamme saman pätevän tulevaisuudessakin, vaikka onnistumista toki toivoisin muuallekin kuin Haminaan. Siinähän on meille mainio vientituote!

Oikeaa onnistumisien kepeää kesää toivottaen.

Juhani Leinonen

Soittajavanhus, humpuukin yleismies.