Kirjoitin ylioppilaskokeissa mielestäni vallan mainiosti, viisi Eximia cum laude approbaturia, tuttavallisemmin E, joka on ylioppilastodistuksessa toiseksi parhain arvosana. Ajattelin, että tällaisilla papereilla pääsisin yliopistoon sisälle ihan heittämällä, mutta ensimmäisten tietojen tullessa yliopistopaikoista opintopolkuun, huomasin kuinka väärässä olinkaan. Pääsin sisään, mutta rimaa hipoen.

Toisaalta, en tiedä miltä pisterajat näyttävät pääsykokeiden ja muiden todistusvalintojen tulosten jälkeen, mutta nyt näyttää siltä, että jos olisi ollut arvosana huonompi, viettäisin ensivuoden vielä Haminassa.

On se ihme, että todellakin täytyy olla ne ällän paperit, jotta pääsisi helpolla sisään, sillä niitähän tulee suurinpiirtein saman verran kun improbatureita, eli hylättyjä. Mielestäni tämä on epäreilua, ja harmittaa niiden puolesta, kenellä on hieman keskivertoa paremmat paperit, sillä näyttää siltä, että vain todella hyvät oppilaat pärjäävät. Ja nythän todistusvalinnalla otetaan koronan takia lähes kaikki kaikille aloille, joten voisi kuvitella, että yliopistoihin pääsisi papereilla vielä helpommin.

Onko tässä myös mahdollisuus, että rajattomien uusintamahdollisuuksien takia todistusvalinnalla joskus tulevaisuudessa pääsee vain L ja E rivistöillä? Toivottavasti ei. Kun todistusvalinnalla otettavien määrää on kasvatettu, vähemmän pääsee pääsykokeilla. Tämä taas on epäreilua niille, ketkä eivät esimerkiksi huonon kieli- tai matikkapään takia saa ylioppilastodistusta, jolla olisi realistisia mahdollisuuksia päästä lukemaan alaa, jolle ei välttämättä edes tarvitsisi matematiikkaa.

On harmillinen tosiasia, että esimerkiksi pitkästä matematiikasta saa alalle kuin alalle pisteitä, vaikka tuskin juristin tai äidinkielen opettajan täytyy osata derivoida ja integroida. Osoittaahan pitkän matematiikan opiskelu sitä, että on pitkäjänteisyyttä opiskelussaan, mutta se on epäreilua niitä kohtaan, joita matematiikka ei kiinnosta tai joilla se ei yksinkertaisesti suju.

Olen iloinen siitä, että sain yliopistopaikan, mutta samalla harmittaa niiden puolesta, keiden opiskelupaikan laajennettu todistusvalinta vie. Onneksi opiskelupaikan saaminen tai saamatta jääminen ei määritä ketään ihmisenä. Kuulemma olisi hyödyllistäkin pitää välivuosi ja levätä.

Mimi Korjus

Kirjoittaja on haminalainen lukio-opiskelija