Yleisurheilu huipputasolla on hienoa viihdettä. Sen todistivat Berliinissä päättyneet EM-kilpailut, joiden tulostaso nousi ajoittain erinomaiseksi.

Huippu-urheilijat ovat jatkossa yhä nuorempia. Tulevasta antoivat esimakua Jakob Ingebrigtsen ja Armand Duplantis.

Vasta 17-vuotias norjalainen Ingebrigtsen hallitsi häkellyttävällä tavalla sekä 1500 että 5000 metrin juoksuja ja 18-vuotias ruotsalainen seiväskomeetta Duplantis paransi kilpailussa omaa ennätystään 12 sentillä kukistaen maanosan ja maailmankin huippunimet.

Kun yleisurheilun taso menee naapurimaissamme ylöspäin, meillä suunta on aivan toinen. Suomi jäi EM-kisoissa kokonaan ilman mitalia ja pistesijojakin tuli vain muutama. Suomalainen huippuhetki taisi tulla vasta kilpailujen viimeisessä lajissa, miesten 4 x 100 metrin viestissä, jonne Suomi nousi protestin kautta. Kuudes sija ja uusi SE-aika kauden tärkeimmässä kilpailussa saivat viestimiehistön hyppimään riemusta.

EM-kisojen jälkeen on pohdittu Suomen Urheiluliiton valmennusmenetelmiä. Valmennusjohtaja Jorma Kemppainen ei suomalaiskansalliseen tapaan osaa kantaa vastuutaan eroamalla tehtävästään, vaikka maamme yleisurheilu on kyntänyt syvällä suossa Kemppaisen koko 5-vuotisen kauden ajan.

Urheiluliiton tavoitteena on perustaa eri puolille maata valmennuskeskuksia, joihin valmentajien tietotaidolla houkuteltaisiin huippulahjakkuuksia opiskelemaan urheilua ja valmentautumaan. Esimerkiksi Kuortaneesta on kaavailtu keihäänheittäjien Mekkaa, sillä Kuortaneen urheiluopiston johtajana on itse Tapio Korjus.

Linjausta on syytä harkita uudelleen. Ei jokainen 15-vuotias lahjakkuus ole valmis muuttamaan urheilun vuoksi pois kotiympäristöstään. Keskittämisen sijasta valmennustietoa tulisi hajottaa, jolloin jokainen urheilija voisi ponnistaa ylöspäin omalta kasvualustaltaan. Nykytekniikka mahdollistaa kyllä valmentamisen hajautusmallinkin, ei sitä varten tarvitse perustaa nuorille urheilijakolhooseja.

Jorma Haapamäki

Päätoimittaja