Tietotekniikan sekä ihmeellisen internetin maailman myötä ja ohessa ilmaantuivat myös eri nimiset naamakirjat ja navigaattori, joita ilman ihmisen luullaan olevan mahdoton elää. Olen kuitenkin edelleen ainakin vielä tätä kirjoittaessani elävä esimerkki mahdollisuudesta usein aivan mukavastikin olla, elää ja matkailla ilman noita elämän ohjaajia.

Useita vuosia sitten asioin tavalliseen tapaani autoasioissa autoliikkeessä odotellen kahvia juoden huollon valmistumista. Silloin huoltoneuvojan luo tuli pari tuon yrityksen omaa työntekijää kyselemään navigaattoria viedäkseen varaosan Ruotsinpyhtäälle. Pätevä ja nätti huoltoneuvojaneito kertoi navigaattorien olevan kiinni joissakin muissa autoissa ja neuvoi varsin selkeät ajo-ohjeet, joiden mukaan olisin aivan hyvin löytänyt perille.

Niin nuoret miehet lähtivät matkaan, mutta palasivat hetken kuluttua kertoen kääntyneensä Karhulasta takaisin uskaltamatta kauemmas ilman navigaattoria. En tiedä saivatko opaskoiran, tai -neidon matkaan vai miten homma hoitui, sillä sain autoni huollosta ja poistuin paikalta.

Tuon havainnon opettamana en ole navigaattoriin koskenut, tai ehkä mobiililaitteessani (os. puhelin) sellainen on, joten fyysisesti olen koskenut vaan en käyttänyt. Haluan tietää minne menen, missä olen ja mistä tulen.

Joskus kymmeniä vuosia sitten oli aikoja, jolloin noita tietoja minulla ei aina ollut, mutta nyt on ja kotimaamme kamaralla olemme autoni (joka on vanha taksi) kanssa päässeet hyvin perille kohteeseen ja kotiin osanneet. Vaikeudeksi on muodostunut se, että navigaattoreiden myötä ihmisiltä on poistunut taito neuvoa ajo-ohjeet kohteeseen ja tarjotaan vain osoitetieto kirjattavaksi navigaattoriin.

Pysyttelen kuitenkin edelleen tällä valitsemallani itse määrittämälläni tiellä.

Myös joitakin vuosia sitten saapui runsaasti ”kaveripyyntöjä” Facebookiin ja muihin vastaaviin ”yhteisöihin”, jotka sitten hienosti nimettiin sosiaaliseksi mediaksi. Tein heti olettamuksen ja päätöksen, että naamakirjat pärjätköön ilman minua ja minä yritän pärjätä ilman niitä. Sivusta seurattuani olen yhä enemmän itseni kanssa samaa mieltä aiemman ratkaisuni kanssa. Viimeisimmät tiedot kertovat Facebookin hiipumisesta. Se ei minua ollenkaan sureta ja tuskin se paremmin pärjäisi minunkaan mukana ollessa.

Sosiaalinen media on nimenä aivan yhtä hyvä kauan ihailemani puiston kanssa (tuulivoimapuisto, terveyspuisto, jne.), sillä eihän hyvä ihminen mitenkään voi noin myönteistä ilmausta vastustaa. Onneksi en ole sellainen. Tekemieni havaintojen perusteella kyseessä on kuitenkin enemmän epäsosiaalinen media, jossa ihmiset voivat nopeasti ja laajasti levittää oikeasti ajattelemattomia ajatuksiaan munaten itsensä ja valitettavasti myös omat sidosryhmänsä joskus sortuen jopa lähelle kunnianloukkauksia tms.

Valitettavinta nykytilanteessa on se, että viranomaiset (valtio, kunta), yritykset ja yhdistykset ovat siirtäneet tiedotuksensa sosiaaliseen mediaan, joka viranomaisten ja yhdistysten osalta hiponee laillisuuden rajoja muodostuen joskus haasteelliseksi. Hallintoalamaisen ja yhdistyksen jäsenen tulee saada tieto liittymättä tuollaisiin yhteisöihin, jotka todennäköisesti kuitenkaan eivät edusta hyväntekeväisyyttä ja joiden jäsenyydestä ilmeisesti ei edes kuolema erota.

Toivotan hyvää alkanutta vuotta ja tietoista matkaa tästä tulevaan!