Hyvä johtajuus on mietityttänyt minua usein. Millainen on hyvä johtaja? Omassa työssäni toimin johtajana, mutta en ole kenenkään pomo. Paitsi itseni. Toimin kuitenkin esimerkkinä ja esikuvana tiimilleni. Pari viikkoa sitten työmatkalla Ruotsissa saimme tehtäväksi keskustella piirteistä, joita hyvällä johtajalla on ja mikä tekee juuri meistä hyviä johtajia. Keskustellessani aiheesta ruotsalaisen kollegani kanssa päällimmäiseksi hyvän johtajan vahvuudeksi nousi kuuntelemisen taito.
Välillä olen törmännyt jopa olettamukseen, että johtaminen on ennen kaikkea kerrontaa, käskemistä ja käsitteitä. Moni pomo onkin kovin keskittynyt siihen, onko hänen sanomisiaan kuultu ja ymmärretty. Tämä on ikävää, koska aito johtaminen ei lähde niinkään siitä, miten hyvin saa äänensä kuuluviin, vaan siitä, miten hyvä on kuuntelemaan. Meillä on kaksi korvaa ja yksi suu – ehkä syystä? Toisten ihmisten kuunteleminen on paljon tärkeämpää, kuin oman mielipiteensä esille tuonti. Dalai Lamaa lainaten: ”Kun puhumme, me vain toistamme sitä minkä jo tiedämme, mutta kun kuuntelemme, saatamme oppia jotakin uutta.”
Minulle henkilökohtaisesti yksi tärkeimmistä seikoista johtajana on toimia hyvänä esimerkkinä tiimilleni. Niin kuuntelemisen taidossa, kuin muutenkin. Vaikka voisi luulla, että kuunteleminen on helppoa, niin ei se aina kuitenkaan ole. Hektisessä työelämässä voi olla vaikeaa pysähtyä hetkeen ja olla aidosti läsnä ja keskittyä kuuntelemaan. Juuri siksi se on entistäkin tärkeämpää. Niitä hetkiä, joissa molemmat osapuolet kuuntelevat toisiaan, arvostetaan paljon.
Professori Alf Rehn on kanssani samoilla linjoilla: ”Johtaja on näkijä ja mahdollistaja. Hän uskaltaa katsoa tulevaisuuteen ja ajatella vapaasti organisaation mahdollisuuksista. Hän ymmärtää, että tehtävänä on mahdollistaa muiden tekeminen ja kasvaminen. Johtaminen on edellytysten luomista, jotta muut voivat loistaa ja toteuttaa suuria asioita.” Hyvin sanottu. Vain toisia kuuntelemalla voi ymmärtää ne seikat, missä toinen tarvitsee tukea ja tsemppausta.
Mitä hyvän johtajan sitten tulee ulkonäöltään ja olemukseltaan muistuttaa? Tähän vastausta etsiessäni törmäsin huvittavaan uutiseen Ylen nettisivulla ja vastaus yllätti ainakin minut – nimittäin ajokoiraa! Näin väittävät johtamisen asiantuntijat Janne Tienari ja Susan Meriläinen humoristissävytteisessä kirjassaan Palvelukseen halutaan ajokoira – Johtajan ulkonäkö ja esiintyminen.
Ajokoira on sopusuhtainen ja ketterä, sillä on kestävyyttä ja itsekuria. Bernhardilainen, tuo mukavuudenhaluinen ja flegmaattinen johtajarotu sen sijaan jää sivuraiteille hektisessä työelämässä. Kun bernhardilaiset odottavat makupalaa, ajokoira metsästää ja jahtaa. Se on atleettinen mutta ei liian bodattu. Ajokoira ilmehtii, elehtii ja liikkuu kuten nykypäivän ihannejohtaja, energiaa säteillen ja itsevarmuutta heijastaen, professorit kertovat kirjassaan.
Muistutimme sitten johtajana tai ihmisenä chihuahuaa tai bernhardilaista, muistetaan kuunnella enemmän toisia ihmisiä. Sen koiratkin osaavat. Ainakin useimmat ja hyvin koulutetut.
Onnellista helmikuuta!
