Olen ystävän painostuksesta aikoinaan liittynyt facebookin, naamakirjaan. En ymmärtänyt, miksi minun pitäisi olla tykkäämässä ihmisten tekemisiä ja maailman ilmiöitä, mutta kummasti olen alkanut seurata naamakirjan ilmiöitä. Etusijalle asetan viestitykset ja menovinkit, mutta ei ole yhtään hassumpaa lueskella ihmisten avoimia mielipiteitä kaikesta mahdollisesta, mitä elämässä tapahtuu, ja jopa ottaa kantaa keskusteluun, vaikka keskustelusta ei oikeastaan ole kysymys, vaan jokaisen oman elämän näkövinkeistä.

Eräänä päivänä naamakirjaani putkahtivat kuva ja teksti, jotka kiinnostivat ja jäivät mieluisasti askarruttamaan mieltä. Päätin tarkistaa netistä, ettei kyseessä ollut mikään hömppä, kun sellaisiakin tuntuu ilmaantuvan totuuksina ihan yhtenään.

Netistä löytyi vahvistus niin tutkijasta kuin tutkimuksestakin. Aivoneurologiaan erikoistunut brittiläinen professori Semir Zeki on todistanut kokeillaan, että kauniit kuvat vaikuttavat ihmiseen yhtä voimakkaasti ja mielihyvää tuottaen kuin rakastuminen.

Kaikki, jotka ovat rakastuneet elämässään edes kerran, ovat rakastuessaan tunteneet onnen huumaa ja sydämen iloa, vaikka kohde ei ole ollut läsnä. Pelkkä toisen ajattelu on saanut väreitä aikaan, ja tapaamisen odotuskin on jo antanut onnentunteen siitä syystä, että rakastuminen kehittää aivojen etulohkossa mielihyvää tuottavaa dopamiinia.

Semir Zeki todisti, että sitä samaa mielihyvää antavaa ainetta syntyy kauniita kuvia katselemalla ja vielä sama määräkin.

Jos tutkimus pitää varmasti paikkansa, niin silloin stressaantuneet ja masentuneet, myös huumeenkäyttäjät saisivat apua kauniista kuvista. Nimittäin kokaiinin, amfetamiinin ja heroiinin vaikutus perustuu samaan aineeseen, aivojen tuottamaan dopamiiniin. Näin ollen onnenpölly tulisi huomattavasti halvemmaksi kauniitten kuvien avulla ja olisi terveellisempääkin kuin pillereitten, piikkien ja mömmöjen avulla hankittu mielihyvä. Tosin vanha koirahan ei enää opi mitään uutta, mutta jo varhaislapsuudessa aloitettu kauniitten kuvien katselu saattaisi estää myöhempien aikojen tarpeen keinotekoisiin mielihyvän lähteisiin.

Kaikkineen on myönnettävä, että kaunis kuva, mielimusiikki ja upea maisema saavat aikaan hyvän mielen. Kirjan, elokuvan tai tarinan on päätyttävä onnellisesti tai se jää häiritsemään ja tuottamaan ylimääräistä päänvaivaa, mitä jotkut pitävät ansiona omalle ajattelulleen mutta tuskin mielihyvän lähteenä.

Minulla on kaksi mielikuvamuistoa, jotka päihittävät ikävät asiat ja joihin mielelläni palaan, kun aivoilla alkaa olla liikaa hommia. Toisessa kuvittelen itseni mökkisaareni kalliolle, toisessa kiidän etelämeren saarelle.

Kun istun meren rannalla ja katselen purppuraista auringonlaskua, joka heijastaa värinsä edessä olevaan mereen, tai kun lojun auringossa ja löydän taivaan poutapilvistä erilaisia hahmoja, en voi olla ajattelematta maailmankaikkeuden kauneutta ja luonnon mahtia, ihmisen pienuutta kaiken keskellä.

Karibian risteily vei minut etelämeren saarelle. Matkasin ystävieni kanssa kokonaisen viikon Suomessa tehdyllä superhienolla valtamerilaivalla, joka oli kuin uiva iso kaupunki kaikkine mahdollisine palveluineen ja viihteineen. Ulkoiset puitteet täyttivät vaativatkin toiveet, mutta miellyttävin muisto tuli rommiristeilystä, mutta ei rommista.

Päiväretki tehtiin vanhalla rotiskolla, sellaisella lauttamaisella katoksellisella lotjalla. Reggae soi kolmen rumpalin voimin jo ennen kuin alus irtaantui rannasta. Oli uudet ja vanhat reggae-rummut ja ihan tavallinen rumpusetti. Letkeä meno jatkui, kunnes alus liukui asumattomaan saareen, jonne rantauduttiin pariksi tunniksi. Kuuma samettinen hiekkka helli jalkapohjia, lämmin turkoosinsininen rantavesi ihoa ja lähellä uivat värikkäät pikkukalat silmiä. Että oli rento ja hyvä olo!

Jos ei ole kauniita kuvia saatavilla, yhtä lailla omat valokuvat kelpaavat kohottamaan tunelmaa. Ihan varmasti pukkaa hymyä ja iloa naamaan, kun katselee lapsuuden maisemia tai ystäviä, mukavia tapahtumia tai onnistuneita matkoja. Niitä hymyjä tarvitaan muuallakin maailmassa kuin omassa elämässä, nimittäin ympäristö voi hyvin, jos itse voi hyvin.

Tipaton tammikuu on jo perinne, joten heitetään haastetta helmikuulle, harrastetaan hempeitä hetkiä kauniitten kuvien kanssa ja uteliaina katsotaan, tehoaako!