Tiedän olevani aloitteellisena ja nopealiikkeisenä (jolla en tarkoita nuorekasta urheilullisuutta) ehkä huono arvostelemaan ketään turhasta kiireestä päätöksenteossa ja toiminnassa, mutta niin vaan tässä teen. Mikään muuhan ei luo niin suurta varmuutta, kuin täydellinen tietämättömyys. Tarkoitan nykyistä hirmuista usein harkitsemattomalta tuntuvaa kiirettä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja toimenpiteissä.

Valtion toiminnassa on kauan ja varsinkin tällä eduskuntakaudella erityinen kiire tehdä uudistuksia ja kehittämistä joskus jopa vastakkaisiin suuntiin ja ainakin toinen toisiaan talloen. Käytin termiä tehdä, kun pitäisi mainita yrittää tehdä useiden päätösten tultua perutuiksi ennen yritystäkään niiden toteuttamiseksi.

En sinänsä moiti päätösten perumista. Se on oikeastaan hyvää uutta julkishallinnossa, sillä aiemmin huonot päätökset on niiden väkisin toteutettua peitetty uusilla vielä huonommilla päätöksillä ja ratkaisuilla uskaltamatta perua huonoja päätöksiä.

Nyt kuitenkin on huomattavasti suurempi kiire aiempaa suurempien uudistusten tekemisessä. Todella suuri osa asioista jää keskeneräisiksi, menee aivan pieleen, tai päätökset perutaan.

Moneen hämminkiin on syyllisenä tietysti hienosti globalisaatio ja ulkopuoliset vaikuttajat, mutta ainakin osa on ollut ennakoitavissa täällä kansalaistasolla. Toisaalta päättäjämme ovat ehdoin tahdoin pyrkineet globaalisuuteen ja kansainvälisten toimintojen ytimeen siellä mitään hyvää aikaan saamatta.

Jonkin aikaa ollut ajankohtaisaihe on pakolaiset. Pakolaistilannetta ei ole saatu missään vaiheessa oikeasti hallintaan vaikeita aiheita vältellen. Asioista ja ongelmista ei ole saanut edes puhua, vaan ne on pitänyt kohteliaasti vaieta leperrellen kaikkea joutavaa tukien omien ja vieraiden rikollista toimintaa.

Samalla puhutaan ja tehdään päätöksiä maahanmuuttajien/pakolaisten työllistämisestä, omien kansalaisten työttömyydestä, teollisuuden työpaikkojen vähenemisestä ja työvoimapulasta. Mikähän on totuus ja mikä tärkeintä: mitähän ne ulkomailla meistä ajattelevat?

Kaiken keskellä piti tehdä kuuluisa SOTE-uudistus, joka taitaakin jo olla unohtunut, kun ryhdyttiin samalla uudistamaan aluehallintoa todennäköisesti saaden lopulta hallintohimmeli yhä sekavammaksi ja kalliimmaksi. Entä sitten yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta vastaavien toimijoiden monensuuntaiset kehittämiset ja uudistamiset turvattomuuden lisääntyessä.

Haminassa kuntatasolla päätettiin jo vuosia sitten poliittisen yksimielisyyden vallitessa ohikulkutien elvyttävän kaupungin elämää. Välillä jo hieman epäillen pyrittiin tie nimeämään kehätieksi. Ohikulkutie mikä ohikulkutie.

Sittemmin liikennejärjestelyjä tehostettiin viidellätoista kiertoliittymällä, mutta vielä on kiire purkaa Tervasaaren silta lopullisen onnen saavuttamiseksi.

Tori on ollut harmillisen elävä alue ympyräkaupunkimme (liikenneympyrät) maisemassa, mutta nyt se kehitetään muualla olevien esimerkkien mukaan rakentein rauhalliseksi.

Vielä on tulossa monia tehtaita, kauppakeskuksia ja tietenkin Tervasaari runsaine uusille asukkaille rakennettavine asuintaloineen, kasinoineen, yms. Maansiirtotyöt ovat jo käynnissä – tuskin maksaa mitään.

Kuntapäättäjiemme tulisi ottaa mallia maamme hallituksesta ottamalla käyttöön typerien päätöksien perumisen. Koko julkishallinnossa voitaisiin jonkin aikaa antaa asioiden vain olla ja seurattaisiin harkiten kehitystä.