Yhteiskuntasopimuksen vene keikkuu ja lipuu hiljalleen eteenpäin. Pinnalla se kuitenkin vielä on ja toivoa riittää sen pääsemiseksi myös satamaan, jonne on kuitenkin vielä matkaa.

Työmarkkinaosapuolet saivat maanantaina aikaan alustavan yhteisymmärryksen yhteiskuntasopimuksesta. Helppoa sopiminen ei ollut, sillä siihen kului aikaa 10 kuukautta.

Kun sovun siemen maanantaina julkistettiin, medialla Yle etunenässä oli kiire lähteä kaivamaan sovun heikkouksia, sovun hintaa. Yle taikoi muutamassa minuutissa kotisivuilleen laskuriautomaatin selvittämään, mitä kukin sopimuksessa häviää. Iltapäivälehdet olivat oitis samassa kuorossa.

Media kuitenkin unohti, mikä olisi ollut sopimisen vaihtoehto. Pakkolait olisivat ajaneet koko maan mustaan aukkoon ja suureen epätietoisuuteen. Unohduksiin jäi myös sopimisen kautta luvassaolevat veronalennukset.

Kitkaisten neuvottelujen tavoitteena on ollut hakea kilpailukykyä suomalaiselle työlle, tässä sopijaporukka pääministerin mukaan onnistuikin kohtalaisesti. Samalla parantunut kilpailukyky toisi työtä suomalaisille.

Jos sopimus hyväksytään lopullisesti, yritysten yksikkötyökustannukset laskevat seuraavan viiden vuoden aikana 3 %. Palkkojen sovittu nollalinja toisi ensi vuodelle laskennallisesti 0,5 %:n parannuksen kilpailukykyyn.

Vuositasolla joustot eivät kuitenkaan kohtuuttomia ole. Jos työaika kasvaa 24 tuntia vuodessa, se tarkoittaa kolmea työpäivää/vuosi tai kahta tuntia/kuukausi.

Maaliin on kuitenkin vielä matkaa. Paikallisen sopimisen malli jäi vielä osittain pöydälle. Kun muut työtekijäpuolen suuret ilmoittivat hyväksyvänsä sopimuksen, SAK vaati ja sai itselleen viikon lisäaikaa. Puheenjohtaja Lyly näkee sovitussa kuitenkin hyviäkin puolia. Puskassa vaanii vielä aina arvaamaton AKT.

Ollaan edelleen keväisen heikoilla jäillä, mutta nyt on sentään toivoa!