Haminan talousalueen uutislehti

Tähtäimessä onnellisuus

”Onnestain on puolet sinun” soi autoradiossa ja tein päätöksen, että toinen puoli on sitten minun. Ajatus onnen puolikkaista tuntui yllättävän uudelta ja vieraalta. Olen aina ajatellut, että joko on onnellinen tai sitten ei, ja ajatellut myös niin, että rakastaminen ja onnistuminen liittyvät olennaisesti onnentunteeseen.

Laulu soi päässäni vielä kotonakin, myös onnen puolikkaat. Ryhdyin googlaamaan hakusanalla ”onnellisuus”. Halusin tietää, olenko ollenkaan onnellisuuden tekijöistä samoilla linjoilla kuin mielen ammattilaiset ja tutkijat.

Löytyi uusi tutkimustulos kahdesta pitkästä geenistä, jotka vaikuttavat onnellisuuden tunteeseen jopa puolet. Laulun sanat tavallaan pitivätkin paikkansa, sillä ihmiset, jotka ovat saaneet syntymälahjakseen nuo kaksi pitkää geeniä, tuntevat itsensä onnellisemmiksi kuin muut. Tässä kohdassa mietin suomalaisten mollivoittoisuutta. Ei taida ollakaan kyse syrjäisestä, pimeästä ja kylmästä asuinkolkasta vaan geeneistä?

Tanskalaiset nimittäin ovat geeniperimänsä ansiosta maailman onnellisin kansa, vaikka asuvatkin Pohjolassa.

Toinen puolikas meni melko yksiin omien ajatusteni kanssa. Omat eli lähipiiristä mallinnetut asenteet ja tottumukset vaikuttavat eniten. Ulkoiset seikat ovat vain pieni osa, prosenteissa noin kymmenen. Laihdustuskuurit, kiinteät vartalot, ihmevoiteet, syömistrendit kuin myös huipputekniikka tuottavat mahdollisesti iloa ja tyytyväisyyttä, mutta yleensä alkuhuuman jälkeen ihminen palaa samaan arkeen, jossa onni ei ehkä kukoista.

Rahakaan ei ole ratkaisu, vaikka moni lausahtaakin olevansa maailman onnellisin, jos voittaisi lotossa tai perisi paljon rahaa tai omistaisi hienon auton ja talon. Jos rikastumishaave toteutuisi, tulos olisi melko varmaan sama kuin kaikilla muillakin onnenonkijoilla. Saalis lohduttaa hetken, mutta onnellisuus alkaa vaatia taas uusia toimenpiteitä, joita ryhdytään miettimään heti, kun asunto-, ruoka- ja terveysasiat eivät niitä estä.

Onnellisuuden tutkailun seurauksena melkein vihastuin päättäjille, jotka ovat jo vuosia harjoittaneet tuhotoimia leikkauksillaan ja holhoussäädöksillään. He ovat numerouskossaan lakkauttaneet palvelut ja koulut luonnon läheisyydestä, missä niin aikuisten kuin lastenkin on hyvä asua ja toimia. Työn perässäkin kun muutetaan, niin asuinalueen viihtyvyys ja palvelujen läheisyys ovat kodin valinnan perustana, ei niinkään enää työ ja matkat. Suuret keskittymät selvästi vähentävät onnellisuutta, ja työttömyys on pahimpia onnellisuuden estäjiä, kun ei kuulu mihinkään yhteisöön.

Merkittävin onnentuoja on läheinen ihminen. Se antaa parasta potkua elämään.

Jo kouluajalta muistan, kuinka tärkeätä oli tällätä itsensä kerrostasanteelle odottamaan, kun suuri ihastus, jonka kuvia piirtyi oppikirjojen sivuille ja vihkoihin, kulki ohi ja katsoi sillai. Koulukin tuntui ihan mahtavalta, kun tunnemotiivi liittyi oppitunteihin ja varsinkin välitunteihin.

Sama tunnemotiivi vaikuttaa läpi elämän, joten kanssaihmisillä on suuri merkitys olemisen sujumiseen, missä kukin kulkeekaan. Suoritukset ja bisnekset unohtuvat, hyvät ajat ja paikat eivät.

Kevätaurinko paistakoon lämpöisesti kaikille!

Jaa kirjoitus somessa

Lähetä tai printtaa kirjoitus

Previous slide
Next slide