Pääministeri Juha Sipilä (kesk) ilmoitti julkisesti jättävänsä politiikan, jollei kykene toteuttamaan tavoitteitaan pääministerinä. Poikkeuksellista puhetta poliitikolta.

Kun Sipilä valittiin kesällä 2012 Suomen Keskustan johtoon ensimmäisen kauden kansanedustajana, hän otti tavoitteekseen Suomen talouden alamäen katkaisemisen. Vaalivoitto huhtikuussa 2015 nosti miehen pääministeriksi. Tiukat hallitusneuvottelut sulkivat ovet vasemmistopuolueilta. Selkeiden tavoitteiden naulaaminen oli liikaa puolueille, etenkin demareitten työ politiikan parissa on aina ollut kolmasosaltaan ay-politiikkaa, kolmasosaltaan puoluepolitiikkaa ja kolmasosaltaan asioitten hoitamista.

Kun Sipilä paalutti pääministerinä tavoitteensa 5 %:n kannattavuusloikasta, oppositio syytti häntä uhkailusta. Kun oppositio väläytti työselkkauskorttia, sekö ei ollut uhkailua!

Ei Sipilän hallituksen taival mitään riemukulkua ole ollut. Ansio siitä kuuluu oppositiolle, jolle ei ole kelvannut mikään. Kulkukoiran lailla oppositio on räkyttänyt pääministerille kuin postinkantajalle ja myös televisio on tehnyt maamme ongelmista viihdettä.

Uusia vaaleja vaativille on syytä muistuttaa vaihtoehdoista: valtaan nousisi vasemmisto vihreitten tuella. Siihen hallitukseen eivät nykyiset hallituspuolueet lähtisi suurin surminkaan, sillä edessä olisivat ihan samat ongelmat kuin tänäkin päivänä, eikä laman voittavista keinoista olisi hajuakaan.

Suomi on syöksykierteessä, jonka oikaisemiseen on Sipilän hallitus sitoutunut. Sipilällä on entisenä yritysjohtajana selkeä tavoite: tulos tai ulos, jollei tavoitteeseen päästä. Jos Suomen kansa sitoutuisi Sipilän lailla, me selviytyisimme. Loppupelissä on kuitenkin selvää, että laskun maksamme me kaikki.