”Taitais olla parempi vähä ajatella enste!” Nämä Simo Salmisen legendaarisen liikennelaulun Alle lujaa viimeiset sanat tulivat väistämättä mieleen, kun seurasin menneellä viikolla kokoomuspuolueen piirien ja jäsenliittojen puheenjohtajien allekirjoittaman tiedotteen synnyttämää julkista keskustelua.
Allekirjoittajien ilmeisen vilpitön toivomus oli saada puheenjohtaja Alexander Stubbille työrauhaa kevään tärkeitä hallitusponnisteluja varten. Vaikeaselkoinen tiedote sai kuitenkin heti toisenlaisiakin tulkintoja. Katsottiin, että sillä haluttiin hillitä puoluejohtoa kohtaan mahdollisesti kytevää kritiikkiä. Tähän liittyen jotkut pitivät tiedotetta jopa puheenjohtaja Stubbin omana operaationa. Media suorastaan herkutteli asialla. Tiedote siis jäi kauaksi tavoitteistaan. Oikeastaan koko operaatio meni pahasti kiville. Olis pitänny aatella ensteks.
Kaiken taustalla on tietenkin se, että kokoomusväki kokoontuu kesäkuussa sääntömääräiseen puoluekokoukseen, jossa esillä on normaaliin tapaan myös puoluejohdon valinta.
Poliittinen puolue on järjestäytynyt ilmentymä edustamilleen aatteille. Vahvan ja elinvoimaisen puolueen takana on yleensä kansanliike, jonka varsinainen laajuus ja voima näkyy valtakunnallisissa ja muissa vaaleissa. Elinvoimaisen puolueen tunnusmerkkeihin kuuluvat avoimuus ja kyky keskustella niin linja- kuin henkilökysymyksistäkin. Muuttuvassa maailmassa puolue ei voi olla monoliittinen – yhdestä kivestä hakattu patsas, jossa on vain yksi ja ainoa ”oikea” mielipide. Historiasta tiedämme että tällaiset puolueet ja valtiot ajautuvat ennemmin tai myöhemmin umpikujaan.
Piiri- ja liittojohdon tiedotteen saama vastaanotto kertoo, että me suomalaiset olemme hyvin herkkiä sellaisissa tilanteissa, joissa meille kuuluvaan oikeuteen puututaan. Muistan vuosikymmenien takaa useitakin esimerkkejä tällaisesta. Presidentti Kekkosen toimikauden jatkaminen poikkeuslailla vuonna 1973 kuuluu tähän joukkoon. Omalla tavallaan moni suomalainen koki loukkaavana myös silloisen itänaapurimme Neuvostoliiton johdon ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen usein varsin sumeilemattomat pyrkimykset vaikuttaa presidentti-, hallitus- ja jopa puoluejohtajavalintoihimmekin.
Esimerkit ovat, totta kai, ihan toista mittaluokkaa, mitä edellä kuvaamani ”kokoomuksen tiedotegate”. Samat ainekset siinä kuitenkin piilevät. Syntyi mielikuva, että piiri- ja liittojohto asettui puskuriksi istuvan puoluejohtajan ja kaaderien väliin. Eikä kaukana ollut ajatus siitäkään, että tiedotteella haluttiin vaikuttaa puoluekokouksen valintoihin. En yhtään ihmettele, jos jotkut kokivat tiedotteen vähintäänkin kiusallisena.
Oma kantani on, että totta kai istuvan puoluejohdon ja noudatetun poliittisen linjan saa haastaa. Ja mikäpä olisi luonnollisempi ajankohta keskustelulle kuin se, jota juuri nyt eletään. Puoluekokous kun kokoomuslaisilla on parin kuukauden päästä. Sitä vartenhan puoluekokoukset ovat olemassa, että siellä päätetään puolueen linjasta ja tavoitteista sekä valitaan ne henkilöt, joiden katsotaan parhaiten kykenevän toteuttamaan tehtyjä päätöksiä. On myös hyvä, että haastajiakin alkaa ilmaantua. Näin keskusteluun tulee mukaan aitoja vaihtoehtoja eikä tarvitse turvautua varjonyrkkeilyyn.
Mitä siihen ”haastamiseen” tulee, täytyy muistaa myös, että täällä eteläisessä Kymenlaaksossa sana merkitsee juttelemista, sanomista ja puhumista. Moni saattaa tätäkin juttua lukiessaan ajatella, että ”mitä siä nyt oikeen haastat”!
